Kotimaassa "virattomiksi" jääneet  AM-asemat  saivat 80-luvun puolivälissä uuden roolin

Lahti, Turku (Pori) ja Helsinki  Radio Finlandin käytössä

 

Yleisradion  suuret AM-asemat  olivat  jääneet lähettämään  yleisohjelmaa tilanteessa,  jossa yleis- ja rinnakkaisohjelmia suunniteltiin yhä enemmän tehtäväjaon varaan. Yleisohjelmaan rajoittumisella  ei ollut Suomessa paljonkaan merkitystä, koska ULA-kuuntelu oli jo kaikkien saatavilla.  Lähi-ulkomailla  keski- ja pitkäaaltoasemilla  kuitenkin oli yleisöä, joka  pelkän yleisohjelman takia  alkoi menettää  keskeisiäkin ohjelmia.

80-luvun alussa  ULA-verkkoja muutettiin ratkaisevasti  ja esimerkiksi  Tänään iltapäivällä  sekä suuret urheiluselostukset päätyivät  rinnakkaisohjelmaan, mutta mm hartaudet pysyivät yleisohjelmassa.  AM-asemien tarjonta siten köyhtyi oleellisesti. Hartauksien ja myös merisäiden takia ei ollut ajateltavissakaan, että AM-asemat olisivat lähettäneet vain rinnakkaista.

Tässä tilanteessa  kotimainen ohjelmajohto hyväksyi Radio Finlandin esityksen  suurten  AM-asemien (Turku, Lahti, Helsinki) ohjelmiston "kanavapoiminnasta", joka pidettiin yllä Radio Finlandissa.  Erillisiä linkkejä  ei ollut, mutta  asemille hankittiin kelloja, jotka heittivät  ohjelmalähdettä yleis- ja rinnakkaisohjelmien välillä,  ruotsia ei vielä lähetetty. 

Jo vuonna 1977  asemille oli avattu loppuiltaan klo 22.30  puolituntinen ikkuna, jossa meni vuoropäivinä Radio Finlandin englantia ja  merimiesten ammattiohjelmia suomeksi ja ruotsiksi.  Pian sen koostumus oli muuttunut siten, että uutiset englanniksi (ulkomaille suunnattu Northern Report) oli siellä päivittäin klo 22.30 ja sen jälkeen joko suomea, englantia ja ruotsia  klo 23:een saakka.

AM-asemien kellottaminen  vaati  työtä asemien päivystäjiltä ja piiri-insinööreiltä.  Radioasemien käyttöpäällikkö Aarne Mäenpää osoitti suurta ymmärtämystä  hankalille  toivomuksilleni ja myös nopeasti toteutti ohjelmanmuutokset soittamalla asemille.   Systeemi  oli  tietenkin hankala ja  viikonloppuisin  soitimme ohjelmanmuutoksen kohdatessa suoraan  asemille, joilla silloin vielä oli jatkuva päivystys.

Kun erilliset linkkiyhteydet  oli Porin uuden ulkomaanlähetysaseman  valmistumisen aikoihin 1987 avattu, kellottaminen loppui ja  AM-asemat saivat  omaa ohjelmavirtaa, jonka työnimi Pasilan lähetystoiminnassa oli  AMO.  Ohjelma poikkesi  hieman Porin kokopäiväisten LA-taajuuksien 11755 ja 6120 kHz tarjonnasta, joka kulki pääasiassa linkillä EUR.


Ruotsin  kielen asema  jäi heikoksi

Lahden pitkäaalto oli  yksikielistetty  50-luvun alussa radion sisäisen  "suuren kielitaistelun" jälkeen.  Turku ja Helsinki AM lähettivät vuoteen 1969  ns rannikkoryhmää, joka välillä poikkesi  ruotsinkielisessä ja sai kaksikieliset kuulutukset. Niiden aikana Lahdessa (ja ULA -verkko 1:ssä) meni  tyhjää.

Kun  AM-asemat siirtyivät puhtaiksi  yleisohjelman lähettäjiksi 1969, ruotsinkielisen palvelun käyttöön jäi  pieniä AM-lähettimiä  Helsingissä ja Turussa sekä Vaasa AM. Tämä heikenti Ylen ruotsin saatavuutta  Ruotsissa,  Merenkurkun rantoja lukuunottamatta.

Kun Turun Vasaramäen  keskiaalto 312m muutti Poriin 1987, olisin kovin  mielelläni  nähnyt  lähettimen siirtyvän toiselle taajuudelle lähettämään  ruotsia, mutta  kiinteistö oli jo myyty ja asiaa ei kannattanut ajaa. 50 kW:n teholla olisi löytynyt Turulle  annettu taajuus.    Yleisradion ruotsinkielinen  ohjelmisto Pohjoismaiden suuntaan oli  keskiaalloilla pahasti  suomenkielisen varjossa, vaikka  etenkin Ruotsissa  asui paljon  suomenruotsalaistaustaisia.  Tietenkään he eivät olleet sellaisessa  Suomen uutiskatveessa  kuin vasta maahanmuuttaneet  suomenkieliset.   (Lyhytaaltopuolella sensijaan  6120 kHz 49m oli rannikkoryhmän loputtua ilmeisesti ihan "unohtunut" lähettämään pelkkää ruotsia. Virhe korjattiin noin 1978.)

Vaasan AM:n lopettaminen  loi hankalan tilanteen. Ole Norrback soitti  ja oli hyvin huolestunut ruotsinkielisestä AM-kuuluvuudesta. Selitin pitkään ja hartaasti, että Porista lähetämme niin paljon ruotsia kuin suinkin kehtaamme, eli niin paljon, että hirvittää.   6120 kHz vaihtoi ruotsiin useaksi  tunniksi päivässä  ja illaksi tehtiin kolmen tunnin poimintakooste 31 metrille. "Pääkanavalla" (keskiaallolla 963 kHz (312m) ja lyhyillä 11755 ja 6120)  keskeiset uutislähetykset viivästettiin heti  vastaavien suomenkielisten jälkeen lähetettäviksi.  Päivän peili klo 17.30 oli poikkeus  ja lähetettiin vasta  Aktuelltin klo 17.30 jälkeen. Tämä itse asiassa  suosi Päivän Peiliä, aikaero ja työmatkaliikenne huomioon ottaen.  Tämä tarjonta meni myös  Lahden kautta, jonne  ruotsi palasi  ilman suurempia tiedottamisia.


Vieraskieliset  AM-lähetykset

AM-asemilla oli  pimeänä  aikana todellista merkitystä  vieraskielisten lähetysten  levikille.  Saksassa Porin  312m oli  juuri  RIASin ja NDR:n keskiaaltojen välissä  ja saksankieliseen iltalähetykseemme (klo 22.30 SA)  näytettiin törmättävän  vahingossa, kun nuppia käännettiin suurten välillä.  NDR tosin peitti kaiken Hampurin keskustassa ja RIAS pienemmällä alueella  Britzissä (Berliini).

Virallisissa plaaneissa  keski- ja pitkäaallot olivat  kotimaisia  asemia. Yle ei siis voinut valittaa  päällekkäisyyksistä maailmalla, toisin kuin  lyhytaaltopuolella. Britanniassa haittasi se, että  Lontoossa oli pienitehoinen paikallisasema Porin taajuudella 312m taajuudella. Samoin oli tilanne  Pariisin seudulla.  Mutta Lontoon ja Pariisin ulkopuolella  312m:n  pimeän ajan kuuluvuus oli usein hyvä.   Keskiaalto tavoitti nimenomaan  sellaisia, joille  lyhytaaltolähetykset olivat vieraita.   Helsingin 558 kHz kärsi  Leningradin lähettimestä läheisellä taajuudella.

Mainittakoon, että Ylen saksan paikalle (loppui jo 2002)  tulivat sitten muutaman vuoden  tauon jälkeen  Kiinan ulkomaanlähätykset, parin tunnin lähetyksellä saksaksi Porin kautta.  China Radio Internationalille  Pori kelpasi vuoteen 2013 saakka.

Ylen aloittaessa lähetykset venäjäksi  1990 syksyllä Lahdella oli suuri merkitys.  Lähetin kuului  Laatokan ja Äänisen rannoilla  kohtuullisesti.

Lakkomusiikkia  Suomeen 

Kotimaista yleisöä  AM-asemien tarjonnalla ei juuri ajateltu. Ainoa poikkeus oli  Helsingin Santahaminan markkinointi  nimellä  "Capital AM". Sen kautta lähetettiin joitain erikoishankkeita, mm MATKA-messujen aikana, suomeksi ja ruotsiksi, 90-luvun lopulta vuoteen 2003.  Nimi otettiin jo aiemmin alkaneelta  "Capital FM:ltä", vain loppuosa muutettiin.

Vuoden 1988  kolmeviikkoisen toimittajien lakon aikana Helsingin, Lahden ja Porin asemat soittivat "lakkomusiikkia",  RTTL:n lakko-organisaation luvalla, taajuuksien säilyttämiseksi.  ULA-verkoissa kuultiin vain säätiedotukset merenkulijoille  sekä väliaikamerkkiä. Lakon pitkittyessä kotimainen yleisö löysi lähetykset ja  ainakin HS julkaisi  musiikkiluettelon. Levylista oli  osittain samaa kuin vuoden 1974 tekniikan lakon aikana  soitettu musiikki,  puolet parin tunnin konsertista vanhaa saksalaista viihdettä omilta levyiltäni. 

Lahden sulkeminen

Lahti lopetti arvokkain ohjelmin  31.5.93.  Syynä sekä aseman kunto ja käyttökulut  että  kuukautta aiemmin käynnistynyt Etelsat IIF-1 satelliittijakelu Deutsche Wellen kautta. 

Puolessa vuodessa tyhjästä ponkaistuun  satelliittihankkeeseen Yleisradio oli saanut valtion tukea. (Tekniikassa  Radio Finlandin Saksan-suhteista siivittynyttä satelliittihanketta vastustettiin aluksi rajusti, mutta perusteet eivät liittyneet Lahteen.)   Vielä silloin Karjalan viralliset paikallisradiot ja mm Viipurin kaupallinen ULA  lähettivät releointeina satelliitista Yleisradion signaalia  venäjäksi ja vähän suomeksikin (ei Viipuri), joten radioaaltoja  suoraan Suomesta kuuntelijoiden vastaanottimiin ei ajateltu ehkä  tarvittavankaan.

Teknillinen  johtaja Erkki Larkka  toivoi  Lahden "keskeyttävän". Tämä tulikin muotoiluksi  Pentti Fagerholmille kirjoitettuun kuulutukseen.  Lähetykset päättyivät  klo 12:n lyönteihin ja pariin väliaikamerkkiin.   Klo 11.30 oli alkanut  sikermä Lahden radiomuistoista.  Ennen Fagerholmin kuulutusta  soi vielä Radiokuoron  Suvivirsi. Juonsin puolituntisen suorana L5:stä,  Fagerholm tuli nauhalta.  12-lyönnit olivat  kanavalainaa ykkösestä, sitten  väliaikamerkkinappi  alas  - ja hiljaisuutta.  Lahdessa aseman pitkäaikainen päivystäjä sitten sulki lähettimen.

Radiomäellä lähetystä todistanutta  Larkkaa  viimeisen puolen tunnin  ohjelmarakenne  ei  ihan miellyttänyt.  Hän olisi toivonut isänmaallisempaa   musiikkia,  esimerkiksi  "Yks voima sydämehen kätketty on.."  Radiokuoron esittämä Suvivirsi ei ollut tarkoitettu  uskonnolliseen rooliin mitenkään, vaan heijasti  suomalaista kansanperinnettä  ja  toukokuista tapaa.   Yhtä hyvin olisin voinut  soittaa  Isänmaalle, sillä sen sortin vanhaa V-nauhatavaraa  käytettiin aika paljon Radio Finlandin suomenkielessä  toiminnassa etenkin juhlapäivinä, ja myös niinä vuosina, kun kotimaan verkoissa ao laatu ei ollut suosiossa.  Mutta tapahtunut, mikä tapahtunut.


Muut  AM-hankkeet

Lahden tilalle  suunniteltu pitkäaaltoasema  Kemiön Kasnäsiin ei koskaan  toteutunut. Aika alkoi ajaa  sen ohitse.  Yritin innostaa  ruotsinkielistä yksikköä tukemaan hanketta, mutta ohjelmapäällikkö Paul v Martens ihan  kauhistui ajatustakin, että  "Pekka Tiilikaisen sinivalkoisella  aallonpituudella"  (1181 m olisi siirtynyt Kasnäsiin)  alkaisikin mennä suuria määriä  ruotsia. Siitä tulisi vain harmia.

Radio Finland vaikutti  talon sisällä ja mediasuhteiden kautta  Tapiolan  aseman  korvaamiseen  pikaisesti Santahaminan lähettimellä 1989.  Santahamina oli huokea ratkaisu ja  tarjosi  päiväkuuluvuutta Viroon lähes samoille etäisyyksille  kuin Kasnäs olisi.  Yöllä 558 kuului  Ukrainaan yms saakka. Santahaminan oli määrä olla välikainen ratkaisu, joka korvautuisi joko Kasnäsilla  tai  558:n viralliselle sijaintipaikalle  Porvoon suunnalle  rakennettevalla lähettimellä.

Radio Finland oli myös vielä 90-luvulla esittämässä  keskiaaltoa  Joensuuhun.  Se olisi  tukenut venäjänkielistä toimintaa. joka kärsi  Santahaminan  naapurikanavassa toimineesta  Leningradin lähettimestä.   Lahden lopetettua 1993  kuuluvuus  Itä-Karjalassa heikkeni pahasti.  Porin 6120:n antennista poistettiin sinne rakennusvaiheessa asennettu heijastusverkko,  joka suuntasi tehoa  länteen ja  minimoi itää.   Karjala oli kuitenkin pimeällä liian lähellä  ajatellen 6120 kHz:n alastuloa.

Vielä  anekdootti  70-luvulta...

Jakelutekniikka sulki  pienempiä AM-asemia noin niinkuin vähin äänin, tietenkin  johtokunnan luvalla.  Ollessani 70-luvun puolivälissä  toimessa kotimaan radiouutisissa, tietooni tuli päätös sulkea Kuopion AM. (Kaskun mukaan se oli mahdollista, koska arkkipiispa Paavali oli vihdoin hankkinut ULA-vastaanottimen). Tein "Kuopion keskiaaltoaseman sulkemisesta" uutisen, joka luettiin ulos jossain iltapäivän lähetyksistä, koko maahan. Pian soi puhelin, ja TJAK:n ylempi insinööri kysyi, mistäs tieto on kulkeutunut, "kun eihän tästä pitänyt tiedottaa".


Takaisin pääsivulle.