Radio Finland sai "asiakkaikseen" kohdealueiden paikallisasemia ulkomailla
Edelleenjakelua ulkomailla korvauksetta
Kansainvälinen ilmiö ulkomaanlähetystoiminnassa
oli 80-luvun lopulla alkanut "placement"
eli ohjelmien tarjoaminen sellaisenaan lähetettäväksi.
Sitä oli edeltänyt ohjelmien lähettäminen tallenteina
eli ns transcription -palvelu. Nauhoitepalvelu oli
ollut rinnakkaista ns kansainvälisen ohjelmavaihdon kanssa.
Kuitenkin jakelulla oli paljon vähemmän rajoituksia kuin perinteisellä
ohjelmavaihdolla ja Yle oli 70-luvun alusta lähtien
tarjonnut transcription -ohjelmia myös kaupallisille
asemille USA:ssa.
Satelliittijakelun alettua 1993 ohjelmien tarjoaminen ulkomaisille asemille laajeni massiivisesti. Itse asiassa ensimmäinen satelliittikanava (EutelsatIIF1 koko Eurooppaan) saatiin vuokratuksi nimenomaan ohjelmien radioasemille sijoittamista varten, vaikka kanavasta tuli myös suoran kotivastaanoton väline.
Transcription -toiminnan muuttuessa satelliiteista jaettaviksi suoriksi lähetyksiksi (joita asemat saattoivat tallentaa ja viivästää sopimusten puitteissa) toiminnan kansainväliseksi nimeksi tuli "placement". Se eli omaa elämäänsä perinteisen ohjelmavaihdon (programme exchange) rinnalla.Kansainvälisesti placement alkoi maksuttomana
edelleenjakeluna. Kuitenkin varsin pian suuret
läntiset asemat alkoivat maksaa ohjelmien lähettimisestä. Koska
Ylellä ei ollut käytössään valtion
ulkomaantiedotusrahaa, Radio Finlandin kilpailukyky kärsi -
etenkin Venäjän suunnalla. Ikävin tilanne oli, kun USA:n
puolelle oli syntymässä Kanadan tapainen
yöjakelu. Se olisi kuitenkin maksanut Ylelle
(noin 5000 markkaa vuodessa, melko vähän siis), mutta tällaiseen
rahankäyttöön ei Ylessä ollut mahdollisuuksia. Yritin
innostaa suurlähetystöä Washingtonissa asialle, mutta
ei sielläkään ollut ylimääräistä. Satelliittitoiminnan
alkaessa UM oli myöntänyt Yleisradiolle avustuksen, josta
oli maksettu vastaanottolaitteita Venäjällä. Australian
suunnalla pienradioasemat saivat laitehankintoihin
varoja Suomi-Seuran kautta opetusministeriöltä. Mutta
lähetysajasta Yle ei koskaan maksanut, mutta ei toisaalta
myöskään perinnyt korvauksia ohjelmien lähettämisestä.
Radio Finlandin placement-toiminnan suurin jakelutie oli Kanadan yleisradio CBC, jonka radion
ykköskanavan yölähetyksessä Radio Finlandin englanninkielinen puolituntinen meni 1996-2002.
Toiminnan alkaessa kävin paikalla ja tämä kuva julkaistiin torontolaisessa Vapaa Sana-lehdessä.
Kuvassa äänitarkkalija Chuck Jutras. Pian lähetysten hoitajaksi tuli äänitarkkalija Cathy Haag, joka
oli vastuussa vielä 2002 Ylen lopettaessa englanninkielisen ulkomaille suunnatun tuotannon.
Ohjelmaesitteessä syksyllä 1994 ohjeistettiin ohjelmien saatavuudesta.
Tiedotteessa olleista asemista Florida jäi toteutumatta. Australiaan ei
vielä tuolloin ollut satelliittipeittoa.