TÄLLÄ  SIVULLA: Mobiilin kulut auttoivat radion markkinointia. Maakohtainen tekstiviestipalvelu taajuuksista. Satunnainen matkailija. MATKA-messuista keskeinen pr-alusta. Yleisötilaisuuksia maailmalla. Julisteet tekivät radion kuvaa.

Radio Finland käytti tehokkaasti matkapuhelinten markkinoinnin kieltä  kertoessaan kuluttajille maailmanradion kätevyydestä ja taloudellisuudesta. "Nolla senttiä minuutti,  kaikkialla, rajoituksetta". Yhtiö kielsi vertailun matkapuhelimiin 2003.

Nopeasti kotimaassa levinnyt matkaviestintä oli tuottanut ulkomailla puhelintaan käyttäneille suuria laskuja.  Tuo tilanne tarjosi tehokasta vetoapua maailmanradion markkinoinnille.  

Kuva  on julisteesta, jonka  eri versioita nähtiin mm MATKA-messuilla vuoteen 2003 saakka.  Seuraavana  vuonna  vertailua  "mobiilin" kuluihin ei enää haluttu esittäväksi, koska  se oli todettu Yleisradion sisällä  "ristiriitaiseksi markkinointiviestinnäksi" yhtiön mentyä mukaan  käyttömaksullisen mobiilin  edistämiseen.  Itsestään selvää oli, että teeman käyttö lopetettiin heti. 

Yleisradion tiedottaminen  ulkomaanlähetyksistä oli ollut  vähäistä 70-luvulle saakka, esimerkiksi aikanaan keskeinen  "Radiokuuntelija "-lehti ei julkaissut aikatauluja, paitsi  muutaman kerran erillisenä. 

60-luvun monisteet korvautuivat 70-luvun alussa  konttoripainotyyppisillä esitteillä, joissa oli kuviakin.  Painotuote-esitteitä alettiin tehdä 70-luvun lopulla.  Esitteen painosmäärä oli lopulta noin 150 000,  josta suurin osa meni postituslistalta kirjeinä.  Keskeinen jakelupiste oli viimeiset kymmenen vuotta  Helsinki-Vantaan lentoasema. 

"Satunnainen matkailija"  valisti  radiosta

TV1:n  "Satunnainen matkailija"  eli toimittaja  Juhani Mäkelä   mainosti   maailmanradiota kätevänä   matkailijan  tiedonlähteenä    mainospalassa, jota  YLE  esitti kanavillaan  90-luvun alussa.  TV-spotti oli osa  Ylen Tiedotuksen suurta kampanjaa yhtiön ulkomaanjakelusta. Sanoma erosi  vuosikymmenen lopun markkinoinnista mm siinä, että tuolloin ei vielä puhuttu  maailmanradion edullisuudesta, vaan vertailukohtana oli lähinnä suomalaisen printtimedian saatavuus ulkomailla  radioon verrattuna.

Jo  80-luvun alussa oli  kotimaan verkoissa ajettu radiomainosta, jossa urheilutoimittaja Antero Viherkenttä  suositti radion kuuntelua, "jotta ei  sitten  paluulennolla  tarvinnut lukea vanhoja sanomalehtiä",  kun tiesi jo muutenkin, radiosta kuultuaan.  Myöhemmin  teemaksi tuli  maailmanradion edullisuus: Toisin kuin matkapuhelin,  radio  ei laukaissut suuria  laskuja eteisen lattialle  matkailijan paluuta odottamaan. 

Radioteatterin näyttelijät toteuttivat mm  äänimainoksen, jossa syntyy perhekriisi on matkapuhelinlasku yllättää. Äkäinen vaimo muistuttaa, että olisi pitänyt ostaa ennen matkaa se maailmanradio, jolla kaiken olisi saanut ilmaiseksi.  Mies lataa perään, että nyt kyllä hankitaan ja sitten   ei "kukaan voi rahastaa" tiedontarpeellamme.  Mainos oli värikäs ja hauska.

Näin laaja kotimaahan  suunnattu  ulkomaanlähetysten markkinointi oli  koko lailla  uutta  Euroopassa  noina vuosina, koska useissa maissa  ulkomaanlähetykset olivat hallinnollisesti niin etäällä kotimaisista, että  "kotimaan radio"  ei  halunnut sijoittaa ulkomaanlähetystensä markkinointiin,  vaikka  ne usein olivatkin ikään kuin saman yhtiön  ohjelmaa.  Suomessa hallinnollinen tilanne oli toinen: Radio Finlandin hallinnollinen sijainti "syvällä kotimaan radiossa" oli markkinoinnin kannalta edullinen, kun radiojohto näki  hyvin toimivat  ulkomaanlähetykset  yhtiölle pr-eduksi, mutta  toisaalta sinainti sitten mahdollisti  koko sektorin nopean  alasajon, niin journalistisesti kuin teknisestikin, 2000-luvun alussa.

Satunnaisen  matkailijan   tv-spotti ja esite

Mainos alkoi kuvalla Satunnaisen matkailijan  laukusta. Siellä on vasemmalla  ylhäällä myös maailmanradio. Kuvauksissa käytettiin 
90-luvun alun laitevalikoiman halvimpiin kuulunutta Sonyn mallia.  Kuva on tv-vastaanottimesta  aikanaan 90-luvun alussa.

Satunnainen matkailija  nousee sitten lentokoneeseen.

Ruudussa  vilisee   matkakohteita.

Saavuttuaan  matkakohteeseensa  Satunnainen matkailija
sitten  etsii  vastaanottimen  asteikolta  Porin  taajuuden  ja
radiosta kuuluu  jokin  tuttu  Yleisradion  ohjelma. Kuuluvuuden
häiriöherkkyyttä ei mainittu. Siihen aikaan se oli itsestään 
selvää,  myöhemmin  kuuluvuusvarauma oli järkevää  liittää mukaan.

Satunnainen matkailija -kampanjan  esitteessä  Radio Finlandia  olivat  mainostamassa  mm suurlähettiläs  Jaakko Iloniemi ja  toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen. Iloniemi kertoi, kuinka  Grand Canyonin pohjalla, melontamatkalla, YLE oli yllättäen kuulunut hyvin. Kirsti Paakkanen kertoi, kuinka hän oli  haastattelua edeltäneellä viikolla  liikematkalla kuunnellut Yleisradiota  lyhyillä aalloilla joka päivä. Iloniemi oli etenkin suurlähettiläsvuosinaan Washingtonissa 80-luvun alussa  päivittäinen kuuntelija, joka muisti Radio Finlandia postikortein ja puheluin.  90-luvun alun kampanja  oli  yhtiön tiedotusosastolle ilmeisesti aika raskas.  Tiedotuksen suorittavalta tasolta tuli kampanjan loppuarvioinnissa myös kriittinen arvio panostuksesta "näinkin toissijaiseen toimintaan".

MATKA -messuista keskeinen  alusta
Helsingin Messukeskuksen MATKA-messuista tuli ulkomaanlähetysten  keskeinen kotimainen  henkilökohtaisen markkinoinnin ja tapaamisten kanava.  Kiitos kehityksestä kuuluu TV Finlandin  Vuokko Karmelalle.  Vasta-alkaneelle  televisiolle  oli hankittu messustandi  1998  ja Karmela kutsui  radion mukaan. Myöhemmin TV Finland  jäi standilta pois.  Loppuvaiheessa standilla  esiteltiin myös mobiilitoimintaa.  Alkuvuosina käytettiin  ulkomaisia esiintymisiä varten hankittuja taustoja,  myöhemmin Ylen uutta  yleilmeistä standikokonaisuutta, johon kuului myös  studio. Radio Finland  teki  "messuradiota", jota  lähetettiinkin Helsinkiin  osan päivää. Ei kuitenkaan Capital FM:n kautta, koska ohjelma oli suomen- ja ruotsinkielistä, vaan keskiaalloiolla 558 kHz (538m), jota oli alettu markkinoimaan nimellä  Capital AM.  Vetonauloiksi standille  hankittiin - joskus varsin kalliilla - Yleisradion kotimaisten kanavien hahmoja. TV Finlandilla oli parina vuonna mukana  suosittujen televisiosarjojen näyttelijöitä. Radio Finland lanseerasi  Radiomafian/YleX:n Leilan ja Annukan, Radio Suomen  Maarit Niiniluodon (myös lähetystyyppinen studiosta) ja Aamu-TV:n Leena Pakkasen.  Juontajaroolissa oli moneen kertaan Ylen Aikaisen  Olli-Pekka Ihamäki. Toisaalla  mainittu kielto verrata  radion kuluja matkapuhelimen roamingpohjaiseen kuunteluun  tuli  kesken vuoden 2003 messujen valmistelun. Julisteet ja muu aineisto ehdittiin kuitenkin putsata puhelinvertailuista. Ohje ei tullut linja-organisaation kautta, vaan silloisen Yle Tiedotuksen edustajalta.  En muistaakseni kysellyt perusteluja, koska käsky on tietenkin  käsky.

Uudenmaan maakuntaradion  juontaja Olli Ihamäki  jututtaa Leilaa ja Annukkaa. Hän oli itse
matkoillaan tottunut kuuntelemaan ja osasi antaa myös käytännön neuvoja.  Kuvassa Leilan ja Annukan kanssa vuoden
2002 messuilla.

Jakelutekniikan/Digitan asiantuntija Kari Hautala, Radio Finlandin ohjelmasihteeri Marina Mäkelä ja
ja toimittaja  Lea Miettinen standilla.  Yleisöpäivinä oli tavaton ruuhka. Asiantuntijapäivinä oli aikaa
pitempiin keskusteluihin.

Vaikka kännykän kuluja  roaming-kuuntelussa  ei saanut  ottaa vertailuna radioon esille, taajuuspalvelua
kännyköillä rummutettiin parina viimeisenä vuonna kovasti.  Lähettämällä suomalaisesta liittymästä ja
viestinä maan tai alueen nimen, sai välittömästi ruutuun taajuudet ja ajan oleskelumaassa.  Palvelun
päivittäminen Radio Finlandissa oli kausivaihtoviikkoina  suuri työ.

Yleisötilaisuuksia  maailmalla
Saksankielinen palvelu  kehitti ensimmäisenä  esittäytymiset kuuntelijoille kohdealueella.  "YLE Radio Finnland" oli läsnä koko Hampurin tuntemassa suomalaisen merimieskirkon joulubasaarissa 1986 ja loppukesällä se 1987 esittäytyi laajasti Länsi-Berliinin silloisessa  suomalaisasukkaiden toimintakeskuksessa.  Konseptiin kuuluivat mm erilliset pienet tiedotuskortit, joita tehtiin vain sitä tapahtumaa varten. Myöhemmin  valmistui    esitettelyvideo, kieliversioina  englanti tai saksa.   Vieraskielisten toimitusryhmien läsnäolo kohdealueiden tilaisuuksissa heijasti painopisteitä ennen vuoden 1995 strategiaa. 

Suomen- ja ruotsinkielinen kampanjointi  ulkosuomalaisten  tilaisuuksissa  alkoi  vasta  90-luvun puolivälissä.  Siihen pyrittiin myös liittämään  Radio Finlandin näkyvyyttä kotimaan radiossa.  Siksi  mukaan maailmalle otettiin kotimaisia  radioääniä,  Radio Finlandin kustannuspaikan laskuun, jos ei muutoin onnistunut.  Ensimmäinen toteutunut malli oli Esko Riihelän juontama  lähetys Suomeen Düsseldorfin  Finn Treffistä 1997. Riihelä lähti myöhemmin mukaan myös Melbournesta tehtyyn lähetykseen. Hampurissa  Radio Finnlandin pr-juontajana oli Radio Suomen Iskelmäradiosta tunnetuksi tullut Maarit Niiniluoto. Toimittaja-laulaja  Barbara Helsingius oli yli kaksikymmentä vuotta  Radio Finlandin ohjelma-avustaja  ja  juonsi useita lähetyksiä USA:sta ja Australiasta, kolmella kielellä.  Vuoden 2000 FinnFestistä  raportoi useana päivänä  Tänään iltapäivällä -ohjelman  toimittajiin kuulunut  Liisa  Syrjälä. 

Radio Finlandin alettua radioida  ulkosuomalaistapahtumien yhteydessä  järjestettyjä   ulkosuomalaisparlamentin  aluekokouksia  painopiste  siirtyi   Radio Finlandin omalle  kanavalle  tehtyyn  tuotantoon. Radio Finland  välitti myös  joitakin  ulkosuomalaisten jumalanpalveluksia, vain omassa verkossaan. Näin tehtiin mm Berliinin FinnTreffistä 1990  ja toisesta suomalaisten kirkkopäiviltä Berliinissä 2003.

Markkinoinnin kehittyessä ehdittiin valmistaa kaksikin  matkatavarana kuljetettavaa  messustandia. 

Tekninen tuottaja Janne Nieminen ja toimittaja Salme Unkuri  Calgaryssa  Kanadan suomalaisten
suujuhlilla  2002. Nieminen osoitti suurta asianharrastusta ja hallitsi RF:n lähetysrakenteen
tuotantoteknisen puoleen rajoittumatta.  Ulkomaisia tapahtumia varten oli hankittu  taustaseinä,
joka kulki mukana matkalaukussa. Ulkosuomalaistapahtumissa oli mukana myös kotimaisen radion tähtiä,
kuten Maarit Niiniluoto kerran  Hampurissa ja Esko Riihelä sekä Australiassa että Saksassa. 

Amerikansuomalaisten FinnFest -tapahtumassa 90-luvun alussa  Radio Finlandin ja Ylen klassisen
musiikin asiakaspalveluedustaja  Pohjois-Amerikassa (1973-2000) John Berky, toimittaja Kimmo
Wilska ja ohjelmasihteeri  Pirjo Usenius.  Finnfesteillä esiteltiin pääasiassa englanninkielisiä
lähetyksiä.

Ulkomaanlähetysten kansainväliseen edunvalvontaan keskittynyt Association of International
Broadcasting  järjesti radioasemien osastoja suurempiin medianäyttelyihin. Kuva on Telecomista Genevessä.
Oikealla AIB:n Simon Spanswick ja hänestä seuraavina  Radio Finlandin ranskankielisen
palvelun Caroline Gasmi ja Kimmo Wilska.  Julistetaustana  Radio Finlandin englanninkielisen palvelun
tuolloinen iskulause  For News of the North, and more.  Oikealle meistä oli Voice of American osasto.
Radio Finland ei ollut koskaan AIB:n jäsen. Sen markkinointituki sopi paremminkin
ulkomaanlähetystoiminnoille, jotka tähtäsivät kansainväliseen yleisyleisöön.

Pääsiäisen Suomi-päivillä  Australiassa  Radio Finland oli paikalla 1996-2004. Olen kuvassa
hämmentynyt. Ulkosuomalaisparlamentin puhemies Pertti Paasio on juuri heittänyt vitsin, joka
osui Yleisradion johtoon. Tuossa vaiheessa polemiikki palvelujen jatkumisesta oli jo käynnistynyt.
Barbara Helsingius oli mukana lukuisissa  ulkosuomalaistapahtumissa ja teki niistä lähetyksiä
sekä Radio Finlandin kanaville että mm Seattlesta 1989 myös Radio Suomeen.

PR-esineitä  tehtiin suppeaan jakeluun
90-luvulla  tehtiin  pieniä määriä  Radio Finlandin pr-esineitä, joita  jaettiin  yleisötilaisuuksissa ja vierailijoille.  Vuosikymmenen lopulla  Yle Shop alkoi myydä vastaanottimia, joissa oli Ylen logo.  Niitä käytettiin myös suhdetoimintaan.  Maailmanradioiden  hintataso  Suomessa laski  varsin äkkiä  00-luvulla, kun  Lidl alkoi myydä maailmanradioita.

Julisteet mainostivat  radiota

Leila ja Annukka esiintyivät myös hauskoissa  radiomainoksissa.  Yhdessä niistä heidän radiovastaanottimensa äänekäs
soittaminen mahdollisti kontaktin samaan kohteeseen matkustaneiseen lätkäjoukkueeseen.  Tekstit mainoksiin
tehtiin Radio Finlandissa, mutta  Leilan ja Annukan esittäjät  saivat improvisoida  tyylinsä mukaan.