Kohdealueilleen "paikallistautunut" radio

Radio Finlandin  lähetysmäärä  ja palvelutaso vaihteli kohdealueittain, mutta sattumanvaraisuutta vältettiin

Radio Finland  pyrki  tarjoamaan    kunkin kohdealueen  lähetysmäärään  ja jakelutiehen (lyhytaallot tai satelliitti)  suhteutetun  kokonaisuuden  Yleisradion radio-ohjelmatarjonnasta suomeksi ja ruotsiksi.  Ohjelmisto  ei käsittänyt  "mitä kohdalle kotimaan verkoissa  sattuu".  Ohjelman käyttö ulkomaanlähetyksissä  ei riippunut  kotimaisesta lähetysajasta, vaan  ohjelmat  viivästettiin sopivaan kohdealueille sopivaan. Menettely oli sama, jos kotimainen lähetysaika olisi ollut esimerkiksi Eurooppaan sopiva, mutta  Radio Finland oli juuri silloin lähettämässä jotain muuta.  Niinpä esimerkiksi tiistain Kansanmusiikki-ilta (R1) alkoi RF:ssä vasta 22:n uutisten jälkeen, koska ohjelman kotimaisena lähetysaikana meni usein jääkiekkoa.  Lauantain toivotut menivät RF:ssä pitkään klo 20.05 Suomen aikaa, koska  suora kanavalaina oli ongelmallinen.

90-luvulla hankitun automaattisen  toisto- ja lähetysjärjestelmän avulla  ohjelmiston valinta ja  toteuttaminen  oli verraten helppoa, mutta vaati paljon suunnittelutyötä. Sitä ennen  viivästäminen oli ollut työlästä nauhoittamista ja käsin tehtyjä käyttöpäiväkirjoja..

Radio Finland  ei ollut  ohjelmavirtana  "yksi  kanava", vaan useita rinnakkaisia  ohjelmavirtoja, jotka  toteutuivat  kuuntelukokemuksena  vasta   kuuntelijan tasolla ja  saattoivat  tehdä  matkan linkillä Poriin yhdessä  jonkin toisen alueen kuuntelukokemuksen kanssa. Vuorokautinen  ohjelmalinkkien käyttömäärä  Helsingistä  Poriin  ylitti  usein 60  tuntia.  Linkkiyhteyksiä  oli neljä.  Satelliittikanavat  menivät  ylös  taivaalle  Pasilasta.

Mahdollisimman sama  kuuntelijakokemus kuin Suomessa

Eurooppaan tarjottiin kokopäivästä  kanavaa   taajuuksilla  11755 kHz (25m)  ja  6120 kHz (49m)  sekä  keskiaallolla  963 kHz (312m).  Tässä  Radio Finlandin  toimintatapa  erosi  suuresti  esimerkiksi muiden  Pohjoismaiden ulkomaanlähetyksistä.  Radio Finlandin  periaatteena oli tarjota  esimerkiksi  Espanjaan ja  Kanarian saarille mahdollisimman paljon kotimaista  radion kuuntelua vastaava palvelu, yhdellä kanavalla.  Omatuottoinen vuorokausikatsaus  oli mukana myös  Euroopan -lähetyksissä  aamuisin.  Se nousi  suosituksi ja "luotettavaksi"  lähteeksi  siitä, mitä  Suomessa oli tapahtunut.  Kuuluvuusolosuhteiden ja myös  esimerkiksi matkailijoiden ajankäytön puitteissa  "aamun kertaukselle" oli  kysyntää.  Vuorokausikatsauksesta  lisää journalistisena tuotteena  tästä. 

Alueille, joissa kello oli paljon Suomea edellä, tarjottiin  kotimaan  lähetyksiä  osittain  ennakkona.  Käsite jakelutoistosta   kattoi  sekä ennakoinnin että lähettämisen 24 tunnin kuluessa.   Näin esimerkiksi aamuhartaus meni vuosikausia  Australian suunnan lähetyksissä  00.50 Suomen aikaa  ja sen viimeinen lähetys oli  klo 17.20 Pohjois-Amerikan suunnalle.  Välillä muu maapallo.

"Pohjoismainen"  lähetystapa olisi merkinnyt  saman peruspaketin toistamista  koko vuorokauden  siten, että  Euroopassa  se olisi kuulunut  ehkä kymmenkunta kertaa  ja  samalla sitten aina yhdellä tai kahdella etäisemmällä kohdealueella.   Tämä olisi  tuhonnut  kuuntelijasuhteen  Euroopassa -  eivätkä  Ruotsin, Norjan tai Tanskan  ulkomaanlähetykset paljon  heidän eurooppalaisia maanmies- ja matkailijakuuntelijoita  kiinnostaneetkaan, esimerkiksi suoria urheiluselostuksia  ei muista  Pohjolan maista lähetetty,  Radio Finlandin  tarjonnassa  urheilu oli keskeistä.

Kotimaisia merkkituotteita (Iskelmäradio, Leila ja Annukka, Koe-eläinpuisto) tiivistelminä  kaukoalueille

Euroopan ulkopuolelle  ja Itä-Eurooppaan lähetettiin  muutama tunti päivässä,  yleensä  kohdealueen  aamuina  ja iltoina.   Näihin lähetyksiin  ohjelmavalikoima   koottiin  samaan tapaan tiivistäen.  Keskeinen elementti oli  kattava  vuorokausikatsaus. Lyhyisiin Europan ulkopuolisten alueiden  jaksoihin tehtiin myös tiivistelmiä   kotimaan verkojen merkkituotteista,  kuten  sunnuntaiaamujen Iskelmäradiosta ja Radiomafian (sittemmin YleX) sarjasta Leila ja Annukka. Kun koko ohjelmaa ei voitu  lähettää, tarjottiin  edes  jotain.  Tämä ratkaisumalli koski lyhytaaltolähetyksiä.  Satelliittipalvelun piirissä olleilla kaukoalueilla  oli Euroopan palvelutaso.

Ruotsiksi lähetettiin Eurooppaan eri taajuudella  Radio Vegan ohjelmistoja  pääasiassa iltaisin, välissä päivätunneilta viivästetty makasiiniohjelma. Euroopan ulkopuolisissa  lyhytaaltolähetyksissä  ruotsinkielinen osuus  rajoittui yleensä ajankohtaisohjelmiin.

90-luvulla alkaneista  radiosatelliittikanavista  YLESAT1   tarjosi  Euroopan päivätunteina  suunnilleen samaa  valikoimaa kuin  11755 ja 6120.  Yötunteina  kanavan ohjelma oli suunniteltu Pohjois-Amerikan iltoja  ja  samalla Aasian aamuja  varten.  YLESAT2:n lähetysajasta  noin puolet käsitti  ruotsinkielistä ohjelmaa ja toinen puolet pääasiassa Radiomafian (YleX:n) ohjelmaa.  Esimerkiksi Euroopan aamuissa  YLESAT2 tarjosi  vaihtoehtona  varsin perinteiselle  YLESAT1:n ohjelmalle Radiomafian ja sen seuraajakanavan ohjelmistoa.  Satelliittikanavat olivat  Amerikkoja lukuun ottamatta maailmanlaajuisia. Näin satelliittiantennilla  saattoi saada  "Euroopan tasoisen" tarjonnan myös  Euroopan ulkopuolella. Pohjois-Amerikkaan ohjelmaa lähetettiin vain paikallisena iltana,  Etelä-Amerikkaan ei ollut satelliittikanavaa lainkaan. 

Viikkoikkunat  maakuntaradioihin

Radio Suomen maakuntaradioiden lähettäminen ulkomaille  vuosina  1997-2005   lisäsi kanavan tunnettuutta Suomessa ja   toisaalta  muodostui kuuntelijoiden kannalta keskeiseksi palvelumuodoksi. Lähes kaikilla  maakuntaradioilla oli tunnin aika  Radio Finlandissa.  Lähetys välittyi  Radio Finlandiin  suorana  linkkiverkon kautta.  Erityisesti maakuntaradioiden  kontaktiohjelmat  erottuivat tarjonnasta.   Suomalaiset  mistä tahansa  soittivat  lähetyksiin.  On mainittava mm  Konginkankaan bussionnettomuuden jälkeinen aamu, jolloin  Radio Keski-Pohjanmaan lähetyksessä   rekkakuskit  eri puolilta Eurooppaa  eivät  säästelleet sanojaan mm Suomen tiemestareitten tienhoidosta. Lähes vuosikymmenen Radio Finland tarjosi  lauantaiaamuisin  Radio Keski-Suomen toivekonserttia,   sen korvasi  2004  Radio Savon lauantaiaamun vastaava lähetys.  Satelliittikanavan  kakkosohjelmassa  kierti  vastaava  ruotsinkielisten alueitten  viikkoikkuna.

Juhlapäivien ohjelmistot suunniteltiin täysin erikseen. Esimerkiksi jouluaaton keskeinen  suomalainen  tarjonta viivästettiin  kaikkiin suuntiin,  toistamatta  sitä kuitenkaan pääkanavalla kohtuuttomasti.   Alueille, joilla  kello oli jo paljon enemmän kuin Suomessa, lähetettiin  esimerkiksi  vuoden vaihtuessa  usein koosteita  edellisten vuosien  ohjelmistosta ja  esimerkiksi  Hymyilevä Apollo    kuultiin ensimmäisen kerran Radio Finlandissa  Aasiaa ja Australiaa varten jo  31.12  aamupäivällä  Suomen aikaa.

Aikaerot  häivytettiin

Jatkuva  "mitä kello on Suomessa/siellä nyt"  ei kuulunut  kanavan käytökseen.  Itse asiassa  aikaero tahdottiin  häivyttää.  Esimerkiksi  Pohjois-Amerikan aamut (Suomesta iltapäivällä) toteutettiin aamuina, ei Suomen ajasta puhuttu mitään.   Pitemmän  päälle  kuuntelijaa  alkavat harmittaa  aikaeron korostamiset.  Radio Finland pyrki olemaan  kuuntelijoidensa  radio (ainakin kakkosradio)  ja osa heidän elämäänsä.     Aikaerojen häivyttämisen  oli menestyksellisesti tehnyt  60-luvulla  mm Voice of  America, jonka  englanninkielisissä aamuissa  Eurooppaan  oltiin ihan aamussa  eikä  Washingtonin yössä. 

Jos oli mahdollista, käytettiin geneerisiä  eilen, tänään ja huomenna  - ilmaisuja.  Mutta jos oli oleellista kertoa, minä päivänä jokin asia oli Suomessa tapahtunut tai tapahtuu, käytettiin  viikonpäiviä.

Asemakuulutukset loivat profiilia

Kansainvälisen tavan mukaan  lähetysjaksojen alussa ilmoitettiin taajuudet.  Aikanaan myös suomen- ja ruotsinkielisissä lähetyksissä käytettiin Greenwichin aikaa, tai  "Maailmanaikaa". Sittemmin lähetysajat annettiin vaihtelevasti Suomen ajassa ja keskeisten kohdealueiden ajoissa. Lähetinten siirtymäaikoina pyöri  väliaikamerkki kuulutuksin eri kielillä.

Suomen- ja ruotsinkieliselle lähetystoiminnalle  antoivat leimaa ja ryhtiä  asemakuulutukset. Vaikka tarkkailijat kuuluttivat ohjelmaväleissä ja mm lukivat päivän ohjelman per kohdealue, asemakuulutukset aloittivat ja lopettivat. Niitä luki 40- ja 50-luvuilla  Maija Rankama, joka oli alkuvuosinaan  pääasiassa ulkomaanlähetysten kuuluttaja, kunnes Helsingin lähetysyksikkö lopetettiin 1958.  60-luvulta  taajuuskuulutuksia luki ruotsinkielisten uutisten toimittaja Martti Rinne, joka oli ollut aktiivisesti mukana  harrastepohjaisissa  lähetyksissä englanniksi  60-luvun alussa. Vuodeksi 1979 ääneen palasi vielä Maija  Rankama ja sen jälkeen  kuulutukset luki parikymmentä vuotta  suomeksi ja ruotsiksi Veronica Ollila,  joinakin kausina myös  Maija-Kaarina Lehtovaara ja Eva Arhhenius.

Kuvaus jakelujärjestelmästä

Paluu  pääasivulle