90-luvulla kilpailutilanne korostui myös edelleenjakelussa

Radio Sweden tarjosi  maailmalle omaa
Suomi-kuvaansa, me suomalaista

1980-luvulle saakka Sveriges Radion Utlandsprogrammet oli Pohjolasta ulos suurin ja tavoittavin, niin kielten määrässä kuin lähetysteholtaan.  Mutta  80-luvun puolivälistä  Yleisradio nousi Radio Swedenin tasolle ja 90-luvulla ohitti sen, niin kielivalikoimassa kuin jakelussakin. 

Kilpailussa "Karjalan valtauksesta"  90-luvun alussa Yle oli häviämässä Ruotsille 1-0, mutta turvautumalla Saksan apuun Yle saikin Ruotsia paremman jakelun. Yritys kaapata Suomen uudet ja voimakkaat lähettimet Tukholmassa tuotettavan ohjelman käyttöön (Radio Skandinavia) onneksi saatiin kaadetuksi. (Näistä aiheista alempana.)

Toisin kuin esimerkiksi  Tukholman  Eko Redaktionenin tarjonnassa, Radio Swedenissä  Suomen asema nähtiin  kylmän sodan aikana usein Suomelle epäedullisessa  valossa.  Tukholman vieraskielisten lähetysten perusteella kuuntelija kaukana saattoi hyvinkin luulla läntisen maailman itärajan kulkevan Pohjanlahdella.

Kun otimme Radio Finlandin  englanninkielisiä  uutisten ("Northern Report") keskeiseksi tehtäväksi  1977   vastineen tarjoamisen  suomettumispropagandalle,  Ruotsin ulkomaille  suunnattu vieraskielinen uutisagenda oli  jo tuolloin muuttunut pohjoismaiseksi,  uutisia  "Ruotsista ja sen naapurimaista".   Utlandsprogrammet  kertoi vieraskielisissä lähetyksissään paljon enemmän uutisia Suomesta kuin esimerkiksi sikäläinen kotimainen Eko. 70-luvun lopulla Radio Swedenillä oli kuukausikorvauksella kirjeenvaihtaja  Suomessa, kun Eko vielä käytti senttaajia.

Jotta  olisimme  jotenkin tasaväkisiä kilpailussa,  aloimme  mekin  tarjota  pohjoismaisia  uutisia.  Eli  Radio Finland  kertoi Pohjolan tapahtumat  Helsingistä nähtynä.   Seurasimme  muiden Pohjoismaiden  poliittisia ja taloudellisia uutisia toki vähemmän kuin suomalaisia, mutta  enemmän kuin mitä  Ylen uutistoimitukset  tuolloin.  (Radio Finland ei ollut mitenkään sidottu Ylen uutistoimitusten sisältöihin, vaikka ne pääasialliset lähteet olivatkin.)   Muun Pohjolan  turvallisuuspoliittisesta keskustelusta poimimme mm Suomeen ymmärtämyksellä suhtautuneita kannanottoja.

Kilpailutilanne korostui, kun Yle  aloitti  saksan  1985.  Palautteessa korostui, kuinka erilainen Suomi-kuva oli  Suomesta katsottuna kuin  Tukholman kautta  siivilöitynä.  

Sivuvaikutuksena  saksankielinen lähetyksemme  tavoitti  Tukholmassa  majailevat  saksalaiset kirjeenvaihtajat tai stringerit.   Heille sopi etenkin aamulähetys klo 8.30 Suomen aikaa   keskiaalloilla  Porista.   Havaitsimme  aika pian  Ylen tekstejä  sellaisenaan  saksalaisissa lehdissä,  ilman krediittejä  toki, mutta sehän ei  haitannut. 

Uutisten saaminen  etenkin Tanskasta oli hankalaa. Niinpä  palkkasimme  sinne  stringerin.  Tukholmasta  raportoi englanniksi  mm  sinne muuttanut yleläinen Karin Lindroth (Lindfors).

Pohjoismaiden ulkomaanlähetystoiminnot  pitivät  kokóuksia,  noin joka  toinen vuosi. Järjestely oli  samantapainen kuin monilla muilla ohjelmasektoreilla. Erona oli mm se, että  ulkomaanlähetyskouksissa oli myös jakelutekniikka edustettuna. Ylessä jakelutekniikka oli osa yhtiötä, mutta muista maista kokouksiin tuli paikallisen "postin" tai "televerketin" edustajia.  

Kokousten merkitys oli kuitenkin vähäinen.  Eri maiden toiminnot  eivät olleet  juuri yhteismitallisia  ja  Ruotsin henkinen viitekehys oli   yleisempi  läntinen ulkomaanlähetystoiminta.

Radio Sweden kuului  ns Group of Six -ryhmään, jonka muut  jäsenet olivat Radio Australia, Radio Japan,  Radio France Internationale, Swiss Radio Internationale, Radio Nederland  ja Radio Canada International.  Asemat harrastivat mm lähetysajan vaihtoa: Niinpä Kanadan lähetykset Neuvostoliittoon menivät teknisesti Ruotsista Hörbyn ja Sölvesborgin asemilta (yksinkertaisesti Sveriges Radion toimiluvalla)  ja  Ruotsin lähetykset Pohjois-Amerikkaan  Nova Scotiasta (CBC:n toimiluvalla) ja lähetykset  Aasiaan   Radio Nederlandin lähettimiltä Madagaskarilta (josta pomppaus Intian valtameren yli oli helmpompaa kuin etenemiseltään hankala kiinteästä maasta pomppiva yhteys Porista  Aasiaan). 

Mikä  Ruotsin ulkomaanlähetysten rooli olisi ollut kriisitilanteessa, en tiedä.  Ottaen huomioon  nyttemmin ilmenneet USA:n turvatakuut Ruotsille, ehkä radiotakin oli ajateltu.  Joka tapauksessa "G6" oli lännen radioarsenaalissa jonkilainen kakkosketju, kolmen suuren eli BBC:n, Voice of American/Radio Libertyn/Free Europen ja Ranskan RFI:n ohella.

"G6" -yhteistyö  näkyi joskus myös  EBU:n ulkomaanlähetyskokouksissa.   Kerran kahdessa vuodessa  kokoontuvien yleiskokousten ohella siellä oli ns suppea ryhmä, joka kokoontui useammin.   Yle oli otettu ryhmään  Ruotsin tilalle  80-luvun puolivälissä, kun UTP:n pitkäaikainen päällikkö  Bengt Gustafsson jäi eläkkeelle ja hänen seuraajansa oli kotimaan puolelta eikä tuntenut alaa.  Joskus 90-luvulla G6:n edustajat  Hollannista ja Sveitsistä ottivat puheeksi, että  Ylen tilalle palaisi heidän G6-kumppaninsa Ruotsi, jossa taas olisi asiantuntemusta. Ryhmän puheenjohtaja Vatikaanin radion pääjohtaja Pascale Borgomeo kuitenkin totesi tuolloin, että jos Niinistö lähtee, sitten hänkin lopettaa.  Borgomeon asema oli täysin itseoikeutettu, eikä G6 enää palannut asiaan.   Radio Sweden sai paikan, kun 2005 saamani ohjeen mukaan  ilmoitin, ettei "Yle halua enää olla mukana".   Ruotsin edustajaksi tuli silloin Radio Sweden päällikkönä juuri aloittanut suomalaistaustainen Anne  Sseruagi.

Pohjoismaisen "lyhytaaltokokouksen" osallistujia ennen sauna-iltaa Hvitträskissä  alkukesällä 1980.   Yle
isännöi vielä kokouksen Porissa 80-luvun lopulla ja  Turussa  90-luvun puolivälissä. Tuon kokouksen aikaan ei ollut
vielä minkäänlaista tietoa Suomen sittemmin toteutuneista investoinneista ulkomaanlähetyksiin.

Merkittävä ero  Ylen ja  SR:n välillä oli  suhteessa  Neuvostoliittoon. Ruotsi oli aloittanut venäjänkielisen palvelun 1967, kun Yle ehti mukaan vasta 1990.  Lähetykset viroksi ja latviaksi Baltiaan SR ehti aloittaa viime tingassa 1988-1989. Radiohistorian kuriositeetti  on se, ettei  Radio Swedenin venäjää  ilmeisesti koskaan  häiritty. 

Kohtuullisen varhain aloitettu venäjä oli sitten 90-luvun alussa Radio Swedenille  markkinointietu  "placement" -hankkeissa Venäjällä ja Virossa.  SR oli  jonkinlainen puhdistautumismahdollisuus  neuvostoajan  radiohenkilöstölle.  Olivat  ihan henkensä kaupalla kuunnelleet  Tukholman lähetyksiä... 

Tukholman venäjän säästyminen häirinnältä oli kuitenkin ehkä ruotsalaisille vähän noloakin.  Eikö Moskova ollut pitänyt tarpeellisena?  Joskus on myös tarjottu selitystä, että  Radio Swedeniä ei jammattu (engl sana "jamming") kiitollisuuden osoituksena  Ruotsin antamasta de jure -tunnustuksesta  Baltian maiden  neuvostotasavalta-statuksille.

Yle aloitti venäjän vasta syksyllä 1990. Edellisen kerran venäjää oli Suomesta Neuvostoliittoon lähetetty  1945.  Yle ei voinut  väittää olleensa  (ehkä Viroon ulottunutta spilloveria lukuunottamatta)  aktiivisesti  Neuvostoliittoa kaatamassa.  Ero Ruotsiin näkyi myös lähetinratkaisuissamme:  Ylen Aasiaan ja Australiaan suunnatut  lähetteet alkoivat kuulua voimakkaasti  jo Uralilta eteenpäin, mutta  alue Suomen rajoilta Moskovan tuonnepuolen jäi niiden antenniratkaisuissa katveeseen.   Porin  "lähialuelähettimen" (6120 kHz 49m)  antenniin oli  aseman valmistuessa asennettu  takaheijastin, joka minimoi kuuluvuuden idässä ja samalla vahvisti  länttä. Heijastin pudotettiin alas 1992. 

Ruotsin  lähettimien suuntauksissa  myös Neuvostoliiton Euroopan-puoleinen osa oli hyvin peitettynä.  Siksi  Radio Sweden kelpasi alustaksi edellämainituille Kanadan lähetyksille  Venäjän suuntaan.

Ruotsi koukkasi Suomen ohi Karjalaan,
Suomi turvautui  Saksan apuun

Kun  lännen  asemat aloittivat  90-luvun taitteessa  "placementin" Venäjälle,  Ruotsi  ryhtyi tarjoamaan  venäjäänsä  satelliitista  radioasemille.  Yle oli yrittänyt  jakaa  ohjelmia nauhoina, mutta toiminta oli suppeaa ja hidasta.   Petroskoin  Karjalan Sanomissa julkaistu kuva  SR:n insinööri Bäckmanista  satelliittilautasta asentamassa Petroskoin radiotalon katolla syksyllä 1992  järkytti  Pasilassa.  Aiheesta tarkemmin toisaalla tässä sivustossa.

Ruotsi käytti satelliittiaan Tele-X.   Ei  tullut  kuuloonkaan, että  Yle olisi päässyt  samaan jakeluun Tukholman kautta.  Tosin ei sitä varmaan edes kysytty.

Ratkaisuksi tuli  yhteistyö  Saksan  Deutsche Wellen kanssa.   Hanke eteni  Ylessä  poikkeuksellisella ripeydellä, vaikka  Ylen tekniikka  aluksi syystä tai toisesta jarrutti.   Yleisradio  vuokrasi  Deutsche Welleltä  kokopäiväisen radiotaajuuden   Eutelsat II/F-1 -satelliitista.    Ruotsin Tele-X -palveluun verrattuna  ratkaisu oli  ylivoimainen.   Taajuus oli ollut ennen DW:tä  amerikkalaisilla ja he olivat  ehtineet jakaa  Venäjällä  antenni- ja vastaanotinlaitteita  radioasemille.   Vaikka ensisijainen pikainen tarve oli jakelu Venäjällä radioasemille,  satelliitti toimi  samalla  radioasemille ja  kotitalouksille  kelvollisena jakelutapana  koko Euroopassa, Kanarian saarilta  lähes Uralille. Ratkaisu oli  myös  taloudellisesti  edullinen: Yle  maksoi  vähemmän kuin  satelliittien radiokanavien markkinahinnat tuolloin.    Jakelun kulut oli DW:ssä budjetoitu täysimääräisesti ja Yleltä peritty hinta oli vain ylimääräistä tuloa, joka oli harkintakysymys. Lopputuloksena oli lähes "asevelihinta", tai sanottakoon suomalais-saksalainen markkinahinta.   Yle  pyysi  varmuuden vuoksi tarjouksen  samasta  Eutelsatista myös Suomen Posti-Teleltä. En hintaa nähnyt, mutta kuulin sen olleen DW:n tarjousta kalliimman.

Ylen ja  Deutsche Wellen  yhteistyö  laajeni  sitten muihin maanosiin.  Aasiaan perustettiin  DW-johtoinen  European Bouquet, joka tarjosi pääasiassa televisiota, mutta mukana  oli  myös radioita, mm Yle kahdella  jakelukanavalla.  Ruotsi ei tullut seuraan, vaikka  paikkaa kyllä tarjottiin. Kun Ruotsi sittemmin aloitti television Aasiaan ja Australiaan, se sijoittui  Thaisattiin, kun  likimain koko muu Eurooppa oli AsiaSatissa. (Suomen TV Finland  ei koskaan ollut  Aasiassa.)

Karjalan Sanomien  22.10.92 julkaisema kuva  SR:n insinööri Bäckmanista Petroskoin
Radion katolla  asentamassa Tele-X:n antennia oli  ensimmäinen tieto Pasilassa
Radio Swedenin  alkaneesta  releoinnista Karjalassa. Mutta jo toukokuussa  1993 Yle
oli saanut  alkuun jakelun Deutsche Wellen kautta (Eutelsat) ja  alakuvassa on
Ylen lautanen  asennettu  Pietarin Radion parvekkeelle. 

Ylen satelliittilautanen asennettiin Pietarin radion parvekkeelle.

Ruotsi ehätti Baltiaan  1988

Radio Sweden aloitti päivittäiset vartin  lähetykset  keskipitkillä ja lyhyillä aalloilla  viroksi  1988.  Yleisradiolla
ei tuolloin ollut edes venäjää ja koko ajatus lähetyksistä Viron asukkaille viroksi - ihan sinne
suunnattuna - oli tuolloin vielä mahdoton. Ruotsin lähetykset Latviaan  alkoivat  1989.  Ruotsin venäjää Baltiassa oli
voinut kuunnella jo vuodesta 1967. Kansainvälistä huomiota herätti alalla  se, ettei Ruotsin venäjää häiritty,
toisin kuin Voice of American ja Radio Svabodan lähetyksiä.  SR lähetti myös  valkovenäjäksi, joka oli lännen
radioarsenaalissa harvinainen kieli.

Kun satelliittiplacement  tuli ajankohtaiseksi  90-luvun puolella,  Viron virallinen radio valitsi tietenkin Ruotsin, jolta välitti
sekä viroa että venäjää.  Suomelle jäi pääasiassa kaupallisia  asemia  Suomen venäjää  ja suomea lähettämään. Johtaja Tapio Siikala
teki kierroksen useilla kaupallisilla asemilla.  Laajasti levisi kuva Siikalasta allekirjoittamassa sopimusta  Radio 100:n
johtajan kanssa.  Tallinnan Radio 100:n lisäksi  Yleisradion signaalia lähettivät satelliitista 90-luvulla Kaguraadio, Raadio
Tartu ja Tartu KUKU.  Suomen Viron Instituutin Tarton osastossa 90-luvulla toiminut Pertti Pyhtilä auttoi aktiivisesti yhteyksien avaamisessa Yleisradion ja asemien välillä.

Ruotsi sulki viron ja latviankieliset lähetykset 2006. 

Toiseen suuntaan alkoi releointi vuonna 2013, kun nykyinen Yle Mondo otti ohjelmistoonsa Viron julkisen palvelun radion
uutispuolituntisen klo 18.00.

Selvennettäköön vielä, että Radio Finlandilla oli laajaa "placementtiä" mm Saksassa, Kanadassa ja Australiassa. Mutta niihin ei liittynyt tässä katsauksessa käsiteltyä kilpailutilannetta  Ruotsin kanssa.

Johtaja  Tapio Siikala ja tallinnalaisen Radio 100:n johtaja allekirjoittamassa
sopimusta, jonka perusteella  Radio 100 sai harkintansa mukaan releoida Yleisradion
lähetyksiä.

3.11.1995 Eesti Paevalahdessä kerrottiin  Yleisradion satelliittijakelun
saatavuudesta ja yhteistyöstä radioasemien kanssa.

"Radio Skandinavia"  onneksi estettiin

90-luvun alussa   Pohjoismaiden Neuvostoon oli syötetty  ajatus  Radio Skandinaviasta.  Siinä  Pohjoismaiden  lähettimet olisi valjastettu  lähettämään  Tukholmasta  tehtyä  yhteispohjoismaista ohjelmaa.  Ajatus  oli päässyt  Ylen huomaamatta  aika pitkälle ja saanut jo alustavan määrärahankin Pohjoismaiden Neuvoston  sihteeristöltä.

Pohjoismaiden suurimmat lähettimet olivat Porissa ja  Norjan Kvitsössä.   Hankkeessa  ohjelmavastuu olisi  päätynyt  Radio Swedenille.

Suomen kannalta huolestuttavinta oli se, että  ohjelmakaaviomme  perustui laajaan, Euroopassa kokopäiväiseen, palveluun suomeksi ja ruotsiksi. Vieraskieliset olivat siellä välissä puolen tunnin blokkeina.   Ruotsissa lähetysrakenne perustui  puolen tunnin jaksoihin ja siellä ruotsinkielinen palvelu oli  samaan tapaan vain puolituntisia siellä ja täällä. Suomessa ulkosuomalaisten palvelu oli 90-luvulla noussut keskeiseen asemaan Radio Finlandissa.  Jos Porin  aseman toiminta olisi pakotettu  "Radio Skandinavia" - muottiin,  esimerkiksi pitkän urheilun lähettäminen  Eurooppaan olisi ollut mahdotonta.   Puhumattakaan siitä, että  vieraskielisten  ohjelmien  yhdistäminen Radio Skandinavia -palveluksi  olisi  merkinnyt Suomelle vain vähäistä osuutta ja de facto näkökulman vaihtumista  Tukholmaksi.

Rahaa tuskin olisi säästynyt.  Radio Finland  toimi hyvin niukin budjetein. Tuotetun (oman) ohjelmatunnin hinta oli  radiotoimialan edullisimpia. Radio Skandinavia  ei olisi saanut samaan hintaan ulos juuri mitään.  Rahat olisivat kuitenkin tulleet jostain muualta kuin Ylestä, ilmeisesti.  Suomen valtion kokonaissatsaus  olisi kasvanut, mutta  Yleisradio  ehkä säästänyt.  On huomattava, että Suomessa  ulkomaanlähetykset  maksettiin lupamaksuista. Ruotsissa  maksaja oli 90-luvulle saakka  Ulkoministeriö (UD).

Radio Skandinavia oli  alun perin tanskalainen idea.  Tanskan radiolla ei ollut enää 80-luvulla omia lyhytaaltolähettimiä ja he vuokrasivat aikaa Norjasta.  Tukholman "ajatuspajassa"  hanke  muuttui  sitten  ohjelmatoiminnan keskittämiseksi Tukholmaan sekä Suomen ja Norjan kaluston saamiseksi  Radio Skandinaviaa  lähettämään.

   Helsingin Sanomat julkaisi 31.1.1991 seikkaperäisen artikkelin Radio Skandinavia -hankkeesta. Kielteinen kantani näkyy sitaatissa. Siikala toteaa diplomaattisesti, että "puhtaasti suomalaisesta näkökulmasta hanketta ei tarvita".  Jutun lopussa Siikala kantaa huolta silloisen Lahden pitkäaaltoaseman tulevaisuudesta. Asemahan sitten lopulta suljettiin toukokuussa 1993.  Siihen mennessä Siikala oli hyväksynyt Radio Finlandin satelliittihankkeen ja  ajanut sen nopeasti läpi tekniikan jarrutuksesta huolimatta. Lähetykset olivat alkaneet 1.5.93.  Satelliitti ei ollut suora korvaus Lahden menettämisestä kuitenkaan. Muutama kuuntelija Karjalassa ilmoittautui Lahden vaiettua. 

Pitkiä ohjelmia yhteistyönä

Vaikka uutispuolella ja jakelussa yhteistyötä ei juuri ollutkaan,  pohjoismaiset radiot tekivät  yhteisiä sarjoja englanniksi joistakin  erikseen sovituista aiheista.  Niitä tarjottiin sitten lähetysten ohella mm transcription-nauhapalveluun USA:ssa.  Myöhemmin tehtiin myös yhteismakasiineja, joissa oli  inserttejä kaikista yhtiöistä.  Aiheet olivat vetäviäkin.   

Ylen vieraskielisten lähetysten viimeisinä  vuosina  2000-luvun alussa NDR Kiel, Radio Schweden (saksaksankielinen) ja Yle Radio Finnland tekivät yhteisiä makasiineja. Pohjoismaista vain Suomella ja Ruotsilla oli saksankielinen toimitus.  Aloite  oli tullut Kielistä. Sikäläiselle NDR:n alueelle  Itämeri-aiheet olivat ilmeisen tärkeitä NDR:n sisäisessä profiloinnissa.

"Yleiseurooppalaista" kanssakäymistä olivat sitten  Deutsche Wellen vetämät  puolen tunnin yhteistyöohjelmat.  Niiden suunnittelukokoukset muodostuivat samalla  saksankielisten ulkomaanpalvelujen tapaamisiksi.  Kesän 1991  alussa suunnittelukokous  järjestettiin  Helsingissä.

Ranskalla olimme yksin

Ruotsi  luopui  jo varhain 90-luvulla  ranskan ja  espanjan kielistä.  Yle oli   1987 aloittanut  uudelleen  vuonna 1958 poistetun ranskan. Espanjaa ei ollut koskaan, paitsi  lyhyesti Helsingin kisojen aikana (UM:n vastuuvuosina).  Lähetyksemme  ranskaksi olivat pääasiassa  neljännestunnin mittaisia, mutta  Ruotsin lopetettua  olimme niillä ainoa  Pohjolasta  ranskankieliselle alueelle. Aikataulussa  se nostettiinkin  ranskan mainoslauseeksi. 

Yle tarjosi  runsaasti ruotsia Eurooppaan

Radio Sweden panosti vieraisiin kieliin ulkomaille,  ruotsi oli lähes välttämätön paha.  Utlandsprogrammetissa  ruotsia tarjottiin  samanlaisina puolen tunnin paketteina  kuin vieraita kieliä.  Siten jos Euroopassa halusi koko illan kuunnella  ruotsinkielistä radiota  lyhyiltä aalloilta, ainoa mahdollisuus oli  Yle. Lähetimme iltaisin (vuosittaisia vaihteluja oli)  ruotsia, yleensä 31 metrin alueella, klo 19.00-22.00.  Osa oli suoraa  kanavalainaa  svenska riksprogrammetista (nyk Yle Vega), osa  viivästettyä.  Esimerkiksi  iltapäivän Vardagsmagasinet (kl 14.00)  lähetettiin  kauttamme  "viivästettynä kanavalainana",  aika vaihteli.   Euroopan ulkopuolelle Radio Finland  saattoi tarjota  mittavasti  ruotsia vain satelliitti- ja nettijakelussa. Mutta ruotsinkieliset uutiset olivat mukana kaikille suunnille myös lyhytaaltolähetyksissä. Riikinruotsalaisia kuuntelijoita  ilmoittautui satunnaisesti.

.. kiitimme "avusta"

Ajatus  muista Pohjoismaista - käytännössä  Ruotsista -  saadusta tuesta  oli  sitkeässä. Ehkä se oli perua  sotavuosilta, jolloin ilmeisesti  Ruotsin lähettimet olisivat olleet tarpeen tulleen käytössämme.   Niinpä kun Porin uusi  ulkomaanlähetyskeskus  vihittiin  10.5.1988  pääjohtaja  Sakari Kiuru  puheessaan kiitteli yhteistyöstä.   Yleisössä istuessani  yritin konkretisoida itselleni.  Ohjelmapuolella ei juuri, mutta jakelutekniikassa kyllä.  Ruotsin Televerket (nyk Terakom)  oli  antanut  vanhan Porin loppuvuosiksi   Hörbystä ainakin  yhden "taajuusvaunun", jolla Porin vanha 100 kW:n Marconi  saatiin virittymään myös  49 metrin aaltoalueelle (alkuperäisinä olivat vain 19 ja 31 metrin vaunut, taajuusvaunujen kuvia osuudessa vanhasta Porista). Ruotsille se oli romua, meillä vielä käytössä kymmenkunta vuotta.  Mutta apu oli tullut  siis Televerketiltä, ei  Utlandsprogrammetilta.   (Kiurun vihkiäispuhe kokonaan sivulla toisaalla)

Mutta tietenkin Pohjoismaat olivat lähimmät kollegat

Ulkomaanlähetykset  ovat oma  alansa. Sen erityisongelmat  harvoin avautuivat  "kotimaan verkoille".  Pohjoismaisten ulkomaanradioiden suhde omiin  yhtiöihinsä oli kuitenkin  niin  vaihteleva, että kokemusten jakamisesta  ei  juuri ollut  hyötyä. Yrityskulttuurit myös poikkesivat.  Mutta  kuuntelijasuhteesta,  kieliversioinnista ja markkinoinnista  saatoimme puhua  toisiamme  ymmärtäen. 

Ruotsin Utlandsprogrammet  oli vuoteen 1993 saakka sikäläisen ulkoministeriön (UD) rahoittama  ja  saattoi pitää korkeaa profiilia muihin päin.  Bengt Gustafsson  (Radio Swedenin päällikkö 1973-1985)  muisti myös usein muistuttaa, että  Radio Swedenin liitoskohta  Sveriges Radioon  sijaitsee korkealla tasolla, på hög nivå.  Eikä SR ollut  siis  "syvällä"  kotimaan radion organisaatiossa kuten Radio Finland.   Suomessa  sijainti "syvällä" kääntyi  hyödyksi, kun  talon johdossa Sakari Kiuru, Reino Paasilinna ja Tapio Siikala  suhtautuivat  myönteisesti  sektoriin, kukin tavallaan. 

Tanska oli ihan oma tilanteensa. Me muut kuuntelimme kauhistuneina juttuja Tanskan DR:n johdon tavasta kohdella  jo pieneksi käynyttä  lyhytaaltotoimintaansa 80-luvulla. Päällikkö Kööpenhaminasta pääsi kyllä EBU-kokouksiin, mutta joskus mukana tuli peräti radiojohdon esiliina. Kun Tanskan lähetin todettiin korjauskelvottomaksi,  DR alkoi vuokrata lähetysaikaa  Norjasta.

Norjassa  investoitiin  suuriin lähettimiin 70- ja 80-luvuilla, mutta NRK:ssa ei ilmeisesti  oikein kukaan  kiinnostunut ohjelmallisesti alasta. Englantia meni vain kerran viikossa, mutta perusteellisesti tehtynä.  Kun toiminta täytti tasavuosia NRK  järjesti hienon juhlalähetyksen radiotalon suuressa studiossa. Kuningas oli paikalla ja haasteltavanakin  suorassa ohjelmassa, joka heijasti radion estraadiviihdeperinteitä.

Bengt Gustafsson  valitti  kanavan 50-vuotisjuhlakirjassa 1988  kotimaan verkkojen kollegoilla olleen "vain suppeasti  ymmärtämystä" ulkomaanlähetyksien suuntaan. Gustafsson sanoi kokemuksen olleen saman muissa Pohjoismaissa.  En omalta osaltani allekirjoita näkemystä, paitsi tietenkin vuoden 2001 jälkeisiltä vuosilta.

Kollegerna inom inrikesprogrammen hade ringa
eller ingen förståelse för problemen inom
kortvågsområdet. Bristen på förståelse berodde
dels på okunnighet och dels på att de egna frågorna
inom de nationella programmen tog all tid.

Kun Ruotsin päälliköksi  tuli 1988 saksalaissyntyinen Hans Wachholz,  henkilökohtainen  kanssakäymiseni  Tukholmaan tiivistyi  kovasti, vaikkakin kilpailutilanne Venäjän ja Baltian suunnalla  osui juuri noihin vuosiin.  Wachholz oli alkujaan DDR:stä. Wachholz  vitsaili, että Niinistö puhuu saksaa mieluiten, vaikka osaa englantia paremmin.

2003  Ruotsin Radio Swedenin päälliköksi  tuli  suomalaissyntyinen Anne  Sseruagi.  Tilanne oli  sikäli hauska, että  tuolloin myös  Ruotsin ulkomaantelevisiota  veti  tarmokkaasti  suomalaistaustainen päällikkö. 

Pohjoismaiden ulkomaanlähetystoimintojen päälliköt Porin uutta  asemaa  ihastelemassa
1988. Vas Jörgen Madsen (DR), Hans  Wachholz (SR), Erling Thokle (NRK) ja Juhani
Niinistö (YLE). Valvontapöydän ääressä aseman päällikkö  Lauri Sääski.

Takaisin  etusivulle