Porin vanha asema suuntasi pääasiassa länteen

Porin vanhan lyhytaaltoaseman  vaikuttavin lähetin oli aikansa  suurta tehoa edustanut 100 kW:n Marconi. Se oli  alun perin tilattu Helsingin vuoden 1940 kisojen lähettämistä varten, mutta sodan alla Englanti oli takavarikoinut lähettimen omaan käyttöönsä  ja Marconi saatiin Suomeen vasta  sodan jälkeen.

"Suurlähetin"  pystyttiin    virittämään  aluksi 19 metrin ja 31 metrin aaltoalueille, myöhemmin myös 49 metrille.   Lisäksi asemalla oli  kolme pienitehoisempaa (15 kW) lyhytaaltolähetintä aaltoalueille  49, 31 ja 25 metriä. Lyhytaaltoasemalla  toimi  myös Satakunnan palveluun tarkoitettu keskiaaltoasema, jonka teho ei yltänyt kansainväliseen kuuluvuuteen.  

Alkuperäisissä antenniratkaisuissa  lähetyssuuntia olivat  keskinen manner-Eurooppa sekä  vaihtoehtoisesti  Pohjois- tai Etelä-Amerikka. 70-luvun puolivälissä  asemalle hankittiin  uusi 250 kW:n lähetin ja pyöritettävä antenni.  Tuolloin oli mahdollista  lähettää myös  Afrikkaan, Lähi-itään, Kauko-itään  ja  Australiaan.

Kuten toisaalla  näillä sivuilla on kerrottu,  Porin asema alkoi  vuodesta 1958 toimia myös  lähetysten koostamispisteenä, kun toiminnan karsimisen takia erillinen ohjelmayhteys  Helsingistä  poistettiin.  Asemalla  äänitettiin Helsingistä tulleiden ohjeiden mukaan  päivän ohjelmia  eri suuntien toistoja varten.  Asemalla  ei kuitenkaan kuulutettu. Helsingistä lähetettiin  asemalle  kausittain kuulutusnauhoja, joille vakiintui  varsin tekninen kuulutustyyli  taajuus- ja  metrimäärineen.   40-luvun lopulta   pitkälle  60-luvulle  kuulutusnauhat  äänitti Helsingissä  kuuluttaja Maija  Rankama,  välillä  tehtävää hoiti  toimittaja Martti Rinne  ja  vuodesta 1977 pääasiassa kuuluttaja Veronica Ollila. Vaikka lähetystoiminta sittemmin siirtyi kokonaan  Helsinkiin, kuuluttajien lukemia  asemakuulutuksia käytettiin edelleen.

Porin vanha  LA-asema  alkuperäisessä  asussaan  50-luvulla. 1976 etualalle  ilmestyi vielä silloin hankittua 250 kW:n lähetintä palveleva  pyöritettävä  LP-antenni, joka  vietiin mukana Preiviikkiin, uudelle  asemalle.

Radiokuuntelija-lehdessä  50-luvun alussa ilmestynyt  artikkeli Porin asemasta. Vuosien mittaan tiedottaminen ulkomaanlähetyksistä väheni 60-luvun lopulle saakka. Insinööri Frantsila oli aseman päällikkönä perustamisesta  vuoteen 1969, jolloin päälliköksi tuli ins Lauri Sääski.

Kuva: Kalevi Vahtera.
Aseman lähetysyksikkö. Siellä  oli neljällä  Telefunkenin  M-5 -nauhurilla varustettu äänitys- ja tarkkailupöytä.  60-luvun lopun kuvassa  on pöydän ääressä  teknikko Jukka  Varho. Tarkkaavainen lukija näkee  toisen nauhurin kelan välissä lapun "Kotimainen puolituntinen". Se kuului  asemalla  eri maanosien jakelutoistoja varten nauhoitettuihin ohjelmiin.

Kuva: Kalevi Vahtera.
Kun  100 kW:n Marconi -lähetin vaihtoi  taajuusaluetta tällaiset vaunut vedettiin  ulos  sekä  väli- että pääteasteeesta ja  vaihdettiin uutta taajuusaluetta vastaavat tilalle.  Tässä pääteasteen vaunu.  Vaunun vetäminen oli raskasta työtä.  Suunnan tai taajuusalueen vaihtuessa  mentiin myös ulos  kytkemään johdot  toiseen antennin, kunhan oli varmistuttu, ettei ollut virtaa johdoissa.  Taajuusaluevaihtoon oli  aikatalussa varattu loppuvuosina  useimmiten puoli tuntia. Aiemmin  lähetysajoissa oli ollut enemmän väljyyttä, mutta 70-luvulle tultaessa haluttiin aseman vanhuudesta huolimatta palvella  mahdollisimman hyvin. - Porin uusi  asema oli sitten  jo täysin automatisoitu ja toimi ilman päivystävää miehitystä.

Kuva: Kalevi Vahtera.
Väliasteen  vaunuja.  Asemalla oli alun perin  vaunut  19 ja 31 metrille. 49 metrin vaunu ostettiin myöhemmin käytettynä  Ruotsista, joka Suomea aiemmin uusi lyhytaaltolähettimiään jo 60-luvun lopulta.  Suomi rakensi uuden ulkomaanlähetyskeskuksen  vasta  80-luvun puolivälissä.

 

Kuva: Kalevi Vahtera.
Lähetinhallin  toisesta päästä näkyi alakertaan.  Kuvassa Marconin tasasuuntaajia.  Vasemmalle jää "parvekelähettimenä"  tunnettu  15 kW:n lähetin, joka oli kiinteästi viritetty taajuudelle  11755 KHz (aiemmin 11805 kHz).  Vaatimattomasta  antennistaan ja pienestä tehostaan huolimatta parvekelähetin  antoi  suuren ja kaunisäänisen peiton  manner-Eurooppaan.

Vuoden 1973 kuvassa istuu Porin  päivystyspöydän ääressä   teknikko  Kalevi Vahtera.  Kuvasta  välittyy työn innostavuus: Aseman päivystäjillä  oli käytännössä  ohjelmallista valtaa, koska ohjeet Helsingistä eivät  aina olleet täydellisiä ja  ohjelmanmuutoksia  niissä  ei voitu huomioida, etenkään  illalla  toteutettuja. Koska lyhytaalto-ohjelmien  ohjelmakaaviosuunnittelu oli  70-luvun puoleen väliin saakka  toiminnallisesti aika  etäällä  kotimaan verkoista, kaikkia  Suomen kotimaisen ohjelmiston suuriakaan rakennemuutoksia  ei  otettu huomioon kuin viiveellä.  Niinpä kun Päivän Peili  siirtyi  Suomessa lähetettäväksi klo 17.30 (eikä enää 19.10) ohjelma jäi useaksi kuukaudeksi  pois ulkomaille suunnattavista lähetyksistä.

Ohjelmien ulosajo siirtyi kokonaan Helsinkiin vasta 1978, joskin vuonna 1958 lopetettu ohjelmayhteys oli osittain avattu jo 1973.  Koska Porissa oli vanhalla asemalla päivystys aina lähetysten aikana,  Helsingistä  voitiin  soittaa ja  esimerkiksi pidentää lähetyksiä  nopeastikin. Näin tapahtui mm presidentti Urho Kekkosen jäädessä  sairaslomalle  syyskuun alussa 1981. Porin uuden aseman aikana, vuodesta 1987, nopea lähetysten pidentäminen oli huomattavasti vaikeampaa  ja usein mahdotonta.

Porin vanhalle  asemalle hankittiin vielä 70-luvun puolivälissä 250 kW:n lähetin ja  sille pyöritettävä log periodinen antenni. Ne siirrettiin myöhemmin uudelle asemalle.  Kuvassa LP-antenni ja taustalla Porin vanhan aseman verkoantennien mastoja.

Takaisin  sivuston alkuun.