1938: "Lahti Suomi..."
YLE aloitti lyhytaaltolähetykset Lahdesta, pienellä teholla.

1939-1945: Sotavuodet
Englanti takavarikoi Poriin aiotun suuren lähettimen. Pienitehoisilla LA-lähettimillä Porista, Helsingistä ja Lahdesta lähetettiin Suomen ääntä sotavuosina, suurimmillaan   seitsemällä kielellä. Kielivalikoima vaihteli. Vieraskielisten lähetystön sisällöstä vastasi  Valtion tiedotuslaitoksen ulkomaanosasto.

1945: Rauhan tilaan
Saksan- ja venäjänkieliset lähetykset lopetettiin, jäljelle jäi kotimaisten ohella englantia ja ranskaa.  Valtion tiedotuslaitos jatkoi toimistoksi supistettuna muutaman vuoden. Sitten vieraskielisen toiminnan vastuu siirtyi UM:n erityiselle Radio-osastolle. Yleisradio toimi vain ohjelmien teknisenä tuottajana ja  lähettäjänä.

1948:  Porin LA-asema vihitään
Poriin jo ennen sotia tilattu Marconi-lähetin (100 kW) oli vihdoin saatu Suomeen ja asennetuksi. Porin asema vihittiin juhlallisin ohjelmin, pääjohtaja  Hella  Wuolijoki puhui lähetinhallissa  ja  Helsingistä kuultiin  presidentti J.K. Paasikiven  vihkimissanat. Lähetyksen kuulutti Matti  Tamminen.

1949-58: "Toimintaa hyvissä puitteissa, mutta innotta"
UM tuotti arkisin lyhyet katsaukset englanniksi ja ranskaksi. YLE hoiti suomen- ja ruotsin. YLE:ssä toiminta oli hajautettu o.t.o -työksi eri osastoilla eikä kukaan oikein innostunut  sektorista.  Ohjelmapäällikkö Jussi Koskiluoman kerrotaan ohjeistaneen nämä lähetykset hoidettaviksi "korrektisti, mutta hiljaa".

1958: UM vetäytyy, YLE supistaa
UM lopetti  vieraskieliset radiokatsauksensa.   Uusi pressipäällikkö Max Jakobson ja  YLE:n ohjelmajohtaja Jussi Koskiluoma  näkivät tulevaisuuden  ohjelmien sijoittamisessa ulkomaisille  asemille, eikä radioinnissa  suoraan yleisöille ulkomailla. 

Erityisohjelmista suomeksi jäi jäljelle vain merimiestunti, joka pelastui Niilo Wällärin puututtua  asiaan.

1958-1967: Bussikuljetusten alho..
Rajussa supistuksessa lokakuussa 1958 jopa ohjelmalinjayhteys Helsingistä Poriin loppui  ja erikseen toimitetut ohjelmat lähetettiin Poriin Matkahuollon kautta bussilla. Pääasiassa Porissa joko lähetettiin suoraan kotimaan ohjelmaa tai Helsingistä saatujen ohjeiden mukaan Porin asemalla äänitettyjä toistoja.

Yleisradion kiinnostuksen kasvua ennakoi kuitenkin se, että ulkomaille suunnattu radio sai ensimmäisen päätoimisen työntekijänsä sotien jälkeen, kun Riitta Raukko aloitti lyhytaaltosihteerinä 1965.

1958-1967: Radioharrastajat vapaaehtoisina perinteen jatkajina
Vieraskielisiä ohjelmia ei ollut aluksi lainkaan, sitten muutamat vapaaehtoiset radioharrastajat aloittavat  suppeita englanninkielisiä ohjelmia, lopulta niitä kuultiin pari kertaa viikossa yhteensä puolitoista tuntia sekä toistot. Lähetyssuuntina olivat Länsi-Eurooppa  sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikka.

1967-1977: UM tarkistaa asennettaan ja antaa hieman rahaa
UM:ssä oli tultu toisiin ajatuksiin ja nähty vieraskielisten lähetysten tarve. YLE:lle myönnettiin pieni määräraha toiminnan käynnistämiseksi uudelleen, itsenäisyyden  juhlavuonna  1967. YLE:ssä  toiminta sijoitettiin  kansainvälisten suhteiden sektorille, mikä vaikeutti mm luotettavan uutistoiminnan hoitoa, koska ammatillista yhteyttä talon uutistoimintaan ei ollut.  "Suomen äänenä" olivat monet englantilaiset ja amerikkalaiset freelancer-toimittajat, usein ilman riittävää suomalaista tukea sisältökysymyksissä. - Kotimaan ULA-verkkoihin vuodesta 1965 kesäisin tehdyt englanninkieliset uutiset olivat radiouutisten tuotantoa ja Radio Finlandin vastuulla  vasta vuodesta 1980.

1973: Lähetysyksikkö aloittaa jälleen
Ohjelmien lähettäminen linja-autolla Poriin päättyi, kun syyskuun alusta  1973  Radio Finland sai vihdoin jälleen  lähetysyksikön Helsinkiin,  osan vuorokautta  Pori edelleen hoiti nauhoitustoimintana vielä muutaman vuoden.

1974: Tarkkailijoista kuuluttajia
Radio Finlandin lähetyksiä hoitaneet äänitarkkailijat alkoivat kuuluttaa. Tämä oli Yleisradiossa  silloin uutta  ja rohkeaakin.  Aluksi RF maksoi  kuuluttaville tarkkailijoille  erillispalkkioita, mutta  80-luvun lopulta kuuluttaminen sisällytettiin palkkaperusteisiin.  Radio Finland oli ns yksinkäytön  uranuurtaja  YLE:ssä.  Tässä tapauksessa ohjelmapanosta annettiin tarkkailijoiden hoitoon, myöhemmin kotimaisessa  toiminnassa  kehitys oli teknisten tehtävien liittämistä toimittajien työhön.

1975:  ETYK-lähetykset
Helsingin  ETYK-huippukokousta selostettiin paikan päältä, avustajavoimin. Freelancer  Donald Fields oli keskeinen toimija  ja  Juhani Niinistö oli lainattu radiouutisista  palvelun täydennykseksi.
 

1976: Tehoa vanhaan Poriin
Porin vanhalle  asemalle  hankittiin 250 kW:n lähetin  sekä  sille pyöritettävä antenni.  Lähetyksiä voitiin nyt suunnata myös Afrikkaan, Aasiaan, Lähi-itään ja Australiaan. Tämä oli ensimmäinen ulkomaille suunnatun radion investointi sitten vuoden 1948.

1977:  Saatavuus kotimaassa  alkaa
Radio Finland sai 1.3.77  ensimmäisen kerran sotien jälkeen ulkomaankäyttöön aikaa kotimaisilta keskiaaltotaajuuksilta, Turusta ja Helsingistä.  Tämän johdosta esimerkiksi ulkomaille suunnattu englanninkielinen ohjelma oli kuultavissa kotimaassa. Lyhytaaltolähetykset eivät  juuri kotimaata tavoittaneet, koska niissä lähetysaseman ympäristöön jää usein satojen kilometrien katve.

1978: Vieraskielinen ULA  Helsinkiin
Englanninkieliset lähetykset alkoivat kuulua Helsingissä ULA-taajuudella. Kyse oli erään sinnikkään YLE:n insinöörin oma-aloitteisesta hankkeesta "vieraskielisten lähetysten valvomiseksi". Lähettimestä kehittyi lopulta Capital FM -palvelu, nyttemmin nimellä YLE Mondo.  - Insinöörin epäily lähetysten "vasemmistolaisuudesta" ei alkuunkaan pitänyt paikkaansa. Pikemminkin ongelmana vielä tuolloin oli se, että muutamat  britti- ja amerikkataustaiset avustajat heijastivat oman maansa Suomi-ennakkoluuloja takaisin päin.

Lähettimellä oli kuitenkin välittömästi  Radio Finlandille suuri pr-arvo pääkaupungissa. Koska se ei aluksi esiintynyt taajuusluetteloissa, talon sisällä  ohjelmakanavaa ehditään  kutsua nimellä "Ylen Salainen".

1978- Englanninkielisen Suomi-uutisoinnin kehittämistä
70-luvun lopulla ja  80-luvun alussa oli  keskeistä  englanninkielisen uutistoiminnan  kehittäminen  ja ynteismitallistaminen niin, että  lähetysten painopisteet eivät riippuneet siitä, kuka oli kirjoittamassa.

Erityistä huomiota kiinnitettiin taustoittamiseen. Englanninkielisten uutisten "laatukirja" ilmestyi useina laitoksina 70-luvun lopulta 00-luvun alkuun.

Koska sekä kirjoittamisessa että esittämisessä kelpoisia tekijöitä oli vähän, palvelukseen kiinnitettiin myös pelkkiä lukijoita eli uutisääniä. Sisältövastuu oli kirjoittajalla, joka ei kuitenkaan esiintynyt uutisissa lukijana, tosin saattoi olla esimerkiksi haastattelijana. Kirjoittajat olivat yleensä suomalaisia, lukijat pääasiassa amerikkalaisia.

"Vaihetyöllä" Radio Finlandin "ääni-ilme" myös alkoi muistuttaa Länsi-Euroopan puolueettomien maiden, Ruotsin ja Sveitsin, ulkomaanohjelmia.  Itä-Euroopan maissa käytettiin omia kansalaisia.

1978- Vastapropagandaa suomettumispuheille
Englanninkielisissä lähetyksissä painottui  sellainen Suomen turvallisuuspoliittisen aseman käsittely, jolla  opponoitiin lännen suomettumispuheita ja korostettiin Suomen olevan "demokratia sanan läntisessä merkityksessä". Englanninkielisissä ulkomaille suunnatuissa uutislähetyksissä panostettiin toisaalta  tarkkuuteen ja suomalaisten näkemysten esittämiseen, toisaalta kohdealueille sopivaan esittämistapaan. Saksankielisen palvelun alettua 1985 aihepiiri oli sielläkin keskeinen, lisäpiirteenä mm sen korostaminen, että Suomi ei ollut Saksan tapaan antautunut ehdoitta.

1979: Unioninkadulle, uutisten lähelle, vaikkakin eri organisaatiossa
Radio Finland pysyi hallinnollisesti yhtiön International Relations -osastolla (Kesäkatu), mutta muutti keväällä 1979 fyysisesti Unioninkadulle radion uutistoiminnan alapuolelle.  Toiminnon  sijainnilla oli suuri merkitys aikana ennen tietokoneita, koska  aineisto oli saatavilla vain paperilla.

1980: Muutto Pasilaan nosti toiminnon profiilia talossa
Radio Finland muuttaaPasilan Radiotaloon. Sinne oli jo suunnitteluvaiheessa varattu tila lähetysyksikölle L5 kotimaata palvelevien lähetysyksiköiden jatkeeksi, mutta ei toimitustiloja. Sinnikkäällä yrittämisellä ja lobbaamisella   Radio Finland sai tiloja ns suurtuotantosiivestä musiikki- ja kuunnelmastudioiden alapuolelta.

1982: Pori-kampanja tiivistyy
YLE  kampanjoi  uuden  lyhytaaltoaseman rakentamiseksi. Lopulta saadaan ratkaisu, jonka mukaan YLE maksaa kolmasosan, sen eläkesäätiö kolmasosan ja valtio kolmasosan. Kustannusarvio on noin 120 miljoonaa markkaa. Asemaa aletaan rakentaa  Preiviikkiin  Poriin.

1982: Vuorokausikatsaukset
Kotimaisen uutispalvelun  vuorokausirytmin kehityttyä ulkomainen suomen- ja ruotsinkielinen yleisö jäi yhä useammin tietokatveeseen, jos toiminta perustui vain kanavalainoihin. 

Illan uutisia ei  Suomessa kerrattu enää aamulla eikä esimerkiksi radion Päivän Peili ollut vuorokausikattava. Ratkaisuna Radio Finland aloitti kohdealueiden ajassa "elävät" vuorokausikatsaukset.  Jo 70-luvulta oli tehty erillisiä sähkekatsauksia suomeksi, mutta niiden tuotantoaika ja jakelurytmi ei ollut antanut kattavaa palvelua.

1985: Saksa alkaa. Lupa  yllättää Radio Finlandin.
Yhtiön linjaorganisaatio  antoi syyskuussa 1985 yllättäen luvan aloittaa lähetykset  saksaksi. Esitys uudesta kielestä oli tehty lähes muodon vuoksi.  Saksalla oli nähty aiemmin olevan poliittisia esteitä, mutta nyt lupa annettiin, jos toiminto ei vaadi lisärahoitusta.  Resurssit otettiinkin englannista. Juhani Niinistö järjesti lähetykset alkamaan heti jo lokakuussa, jotta yhtiön kanta ei ehtisi vaikka muuttumaan.

Aluksi saksaa oli vain viikonloppuisin, mutta päivittäiseksi saksa muuttui jo 1987. Avajaispuheen piti saksaksi johtaja Keijo Savolainen, joka  asetti sanansa  tarkasti. Olimme silta kahteen muuhun puolueettomaan maahan, Itävaltaan ja Sveitsiin. Puheteksti  on luettavissa saksankielistä palvelua käsittelevän artikkelin yhteydessä.

Saksan tuottajaksi tuli Dieter Krause, joka omistautui innolla  lähetysten kehittämiseen.

1986: TV-ääntä radiona
Vuorokausikatsauksissa  alettiin käyttää laajasti tv-ääntä.  YLE:n  tv-uutisiin (20.30) mennessä  päivän kuva oli tarkentunut paremmin ja jutut  tiiviimpiä kuin Päivän Peilissä. Radio Finland oli ensimmäinen tv-äänen laajamittainen käyttäjä ääniradiossa. 

1986: Hallinnollisesti osaksi Radiota
Radio Finland  siirtyi 1.6.86  International Relations-osastolta  Radioyksikköön, jossa johtajana  tuolloin oli Jouni Mykkänen.  Siihenastinen organisaatiosijainti Kansainväliset suhteet oli ollut turvallinen kehityspaikka, kunhan yksikössä oli  palvelun tärkeys ymmärretty.  Osastopäällikkö Ulla-Kristiina Haarma luonnehti "Radio Finlandin kasvaneen nyt sellaiseksi, että se kelpasi sulkana kenen tahansa hattuun".  Haarman edeltäjä Ville  Zilliacus oli jäädessään eläkkeelle  1980 suosittanut Juhani Niinistöä pitämään "pään matalla, ettei osu".

1987: Ranska palaa
Ranskankieliset lähetykset palasivat. Ne oli poistettu 1958. Ranska saa aluksi päivittäiseksi muuttuneen saksan ajat viikonloppuuisin, mutta oli jo vuoden kuluttua jokapäiväinen.  YLE:n  ranska ei saavuttanut saksan tyyppistä  yleisömenestystä kohdealueellaan, mutta  sai ystäviä etenkin Afrikasta.

1987: Kotimaan AM  Radio Finlandin ohjelmistovastuuseen
Turun keskiaallon siirtyessä Poriin  myös Lahden pitkäaallon ohjelmisto siirtyi Radio Finlandin alaisuuteen, ja alkoi lähettää samantyyppistä koostekanava kuin Porin KA. Sama ohjelma kuultiin myös Helsingissä (Tapiolan KA).

1988: Uusi Pori aloittaa
Uusi  Porin  asema  otetaan käyttöön 1987,  vihkiäisjuhlat pidettiin  10.5.1988.  Pääjohtaja Sakari Kiuru pitää "linjapuheen" Suomi itse asiassa kuultuna. Aseman vihki liikenneministeriön kansliapäällikkö Korpela. 

1988: Lakkomusiikkia kuusi viikkoa
Radiotoimittajien lakko vaienti YLE:n lähes kahdeksi kuukaudeksi.  Kotimaahan soitettiin väliaikamerkkiä, mutta  Radio Finland sai luvan soittaa musiikkia, jotta taajuuksia ei viedä Suomelta pois.  Musiikkina soi 90 minuutin nauha, ja aina alusta uudelleen. Lakon jälkeen tuli kyselyjä soitetusta musiikista, mm Josef Schmidtin esittämä Heute ist der schönste Tag in meinem Leben oli jäänyt monen mieleen.

1990: Paasilinna runnoo venäjän alkamaan
Pääjohtaja Paasilinna otti syyskuun alussa esille venäjänkielisten lähetysten aloittamisen, Neuvostoliittoon suunnattuina. Paasilinna ajoi ideaa voimakkaasti ja lähetykset alkoivat jo marraskuussa 1990.  Käytännössä kilpailija Venäjällä oli Ruotsin radion vastaava palvelu, jolla on perinteitä kylmän sodan ajalta. Ruotsi oli aloittanut venäjän  1967.

1991: Capital FM
ULA-palvelu Helsingissä muuttui täysipäiväiseksi radioasemaksi, kun Ylen eri vieraskielisten väliin jääneet tauot täytettiin ulkomaisella  ohjelmalla. Aluksi mukana olivat Amerikan Ääni ja BBC englanniksi,  Radio France Internationale  ranskaksi ja  Deutsche Welle  saksaksi.  Johtaja Siikala oli antanut hankkeelle  "pankaa toimeksi"-luvan elokuun alussa 1991 ja lähetykset alkoivat jo 15.10.1991. 

Lähettimen kautta oli vuotta aiemmin syyskuussa  1990 tarjottu mm kolmen vuorokauden vieraskielinen erikoisradio Helsingin huippukokouksesta.

1991: Laajaa tiedotusta yleisölle Suomeen
Yleisradion tiedotus otti  lyhytaaltopalvelun painopistealueekseen.  Laajalevikkisessä esitteessä muutamat julkisuuden henkilöt kertoivat olevansa kuuntelijoita. TV1:n "Satunnainen matkailija" (Juhani Mäkelä) esiintyi tv-spotissa maailmanradion  oleellisuudesta matkavarusteena. 

1992: Selkosuomi alkaa
Radio Finlandissa alkoivat katsaukset selkosuomeksi. Kysyntää  oli aluksi Amerikan siirtolaispiireissä, mutta pian  palvelun löytivät Venäjän suunnalta Suomeen muuttoa miettivät.  Aluksi selkosuomea on viikoittain, mutta  90-luvun puolivälissä palvelusta tulee päivittäinen ja yleisö painottuu Suomeen. 

1993: Tapio Siikala  järjestää  satelliittipalvelun pikaisesti
YLE havahtui 1992 siihen, että  Sveriges Radio oli aloittanut venäjänsä jakelun paikallisasemille  Venäjällä ja Baltiassa. YLE:llä ei ollut  vastaavaa teknistä mahdollisuutta, nauhojen lähettämistä tosin yritettiin, mutta ainoa todellinen kilpailukeino oli päästä Ruotsin tapaan satelliittiin. Ei kuitenkaan ollut puhettakaan siitä, että Sveriges Radio ottaisi Ylen kyytiinsä.  Tukholmalle oli päinvastoin markkinointikeino korostaa, kuinka erilainen Sveriges Radio oli  "ystävyyspolitiikassa tahriutuneeseen Yleisradioon verrattuna".

Mutta onneekkaasti Yle pääsi Euroopan johtavaan satelliittiin (Eutelsat),  jolla oli laaja peitto myös Venäjällä.

Juhani Niinistö neuvotteli  nopeasti  alivuokralaisuuden  Deutsche Wellen satelliitteihin ja  johtaja Tapio Siikala  järjesti uuden toimintamallin hyväksynnän talossa  sekä hankki myös UM:n avustusrahaa käynnistykseen.

Lähetykset alkoivat jo vappuna 1993.  - Toteutuksessa oli samaa (Yleisradiossa epätyypillistä) ripeyttä kuin Capital FM:n käynnistyksessä syksyllä 1991.
 
Yhtiön tekniikassa olisi haluttu vielä odottaa, kunnes uudet digitaalisatelliitit tulevat.  Satelliittihankkeessa päästiin eteenpäin  vain siten, että tekniikan kantaa  ei hyväksytty.

Venäjälle tarkoitetun satelliittijakelun "sivutuotteena"  YLE  sai  koko Euroopan peittävän  radiosatelliittikanavan ja vieläpä yhdestä Euroopan johtavista satelliiteista.  Radion kuuntelu esim Espanjan eläkeläisalueille alkoi siirtyä satelliittiin. 

Muu Eurooppa avasi  jo televisiosatelliittikanavia, mutta Suomessa  televisiopuolella  aktiivista kiinnostusta ei ollut. Suomalainen ulkomaantelevisio syntyi   yhteiskunnan painostuksesta vasta muutamaa vuotta myöhemmin.

Satelliittihankkeen yhteydessä vahvistuu  Radio Finlandin yhteistyösuhde  Deutsche Wellen kanssa.  Myöhemmin YLE on mukana  Deutsche Wellen organisoimassa  yhteisessä jakelussa  Aasiassa ja Australiassa.

1993: Lahden pitkäaalto lopettaa
Lahden pitkäaaltolähetin "keskeytti" 31.5.93. Teho oli huono, asemalle olisi ollut uusi paikka Kasnäsissa, mutta hankkeelle ei ollut rahoitusta.  Aseman lopetettua käy ilmi, että  yleisöä oli ollut lähinnä Venäjän Karjalassa, joka sitten jäi heikommalle  palvelulle. Lahden viimeisen puolituntisen välähdyksineen aseman historiasta juonti Juhani Niinistö ja loppukuulutuksen  antoi Pentti Fagerholm. Lähetys päättyi Turun tuomiokirkon tornikellon kahdentoista lyönteihin ja pariin väliaikamerkkiin.

1995: Satelliittipalvelu laajenee muihin maanosiin
Radio Finland  sopi  Deutsche Wellen kanssa  kanavavuokrauksesta  myös  Aasian ja Australian suunnalla. Pohjois-Amerikassa YLE  avasi osavuorokautisen kanavan  lontoolaisen World Radio Networkin  kautta. 

Deutsche Welle  ja  World Radio Network olivat  90-luvulta  Radio Finlandin keskeisiä yhteistyökumppaneita. WRN:n kautta (Lontoo) aloitimme internet-jakelun jo ennen kuin siihen oli Suomessa teknisiä mahdollisuuksia.

1996: Ulkosuomalaisten palvelu ensisijaiseksi tehtäväksi
Johtaja Tapio Siikalan  aloitteesta valmistui ulkomaille suunnatun radion seikkaperäinen strategiapaperi.  Siinä ensisijainen toiminta-alue on suomen- ja ruotsinkieleinen palvelu lyhytaikaisesti ulkomailla oleville ja vasta toissijaisesti siirtolaisille. Vieraskieliset ohjelmat on tarkoitettu Suomen aiheista työn tai perhetaustan tai muun syyn takia kiinnostuneille.

Suomen- ja ruotsinkielisen palvelun sisäinen asema  Radio Finlandissa paranei. Kotimaankielinen oli jäänyt osittain vieraskielisen varjoon, mikä oli näkynyt myös  sisäisessä työkulttuurissa. 

Tämä strategia pysyi voimassa seuraavan vuosikymmenen alkupuolelle.

1996: Radio Finland jaetaan kahteen toimitukseen
Suomen- ja ruotsinkielisen toiminnan aseman vahvistumista  heijasti se, että Radio Finland  jaettiin  erillisiin kotimaankieliseen ja  vieraskieliseen toimitukseen. Vieraskielisen toimituspäälliköksi  tuli Christina  Rockstroh  ja  kotimaankielisen  Pertti Seppä.  Radion käyttötekniikasta osaksi toimintoa siirretyt  äänitarkkailija-kuuluttajat olivat nyt osa  kotimaankielistä toimitusta. Vieraskielinen toimitus jakautui venäjään, englantiin, central scripts -palveluun sekä yhteiseen ryhmään saksalle ja ranskalle.

1996: Ylen ensimmäinen internetäänipalvelu
Radio Finland  avasi YLE:n  ensimmäisen  internet-radiokanavan.   Tekniikka eli serverit olivat  Lontoossa, jossa  ohjelma  otettiin alas  satelliitista.  Samaa tietä tarjotaan myös  sekä vieraskielisten että kotimaankielisten  Radio Finlandin ohjelmien äänitiedostoja. Toiminnan aloittamista juhlitaan näyttävästi Isossa Pajassa ja WRN:n johtoa on paikalla.

1997: Edullinen matkaviestin -kampanja hahmottuu
Radio Finland  markkinoi lyhytaaltolähetyksiä  edullisena tapana saada uutisia ja mm urheiluselostuksia Suomesta.  Suomalaiset ovat  juuri kokeneet ensimmäiset suuret puhelinlaskut varomattomasta kännykän käytöstä maailmalla. Tämän takia  Radio Finlandin markkinointi puree hyvin.  Iskulauseena oli  "Nolla senttiä minuutti. Rajoituksetta".  Kampanja muistutti myös muutaman vuoden takaisesta  Satunnainen matkailija-mainoksesta.

 Radio Finland oli mukana  matkamessuilla, vuoden 1998 alussa  yhdessä  TV Finlandin kanssa.  Jokavuotiset matkamessujen markkinointi-tempaukset jatkuvat vuoteen 2004.

1998: DAB ja Uudet palvelut
YLE  siirsi   Radio Finlandin   Radio Suomesta  yksikköön Uudet palvelut, jossa RF:n rinnalle perustetaan DAB-radiokanavat Radio Peili ja  Radio Aino.  DAB-radiohanke  epäonnistuu sittemmin mm vastaanottimien puutteen ja tekniikan kehityksen takia. 

Radio Peili otti käyttöönsä RF:n vuorokausikatsauksien nimen "Tänään". Radio Finlandin suomenkielistä vuorokausikatsaustoimintaa supistettiin, koska  tarkoitus oli käyttää yötunteina Radio Peilin tuotetta. Se ei kuitenkaan ollut  RF:n tarkoituksiin kattava. Peilin tuotteen sisältö oli sattumanvaraista, koska aineistovalinta perustui tehtyihin juttuihin eikä vain jonkin aiheen  vain sähkeenä käsitelty kehitysvaihe päässyt mukaan. Peilin aloittaessa  yhtiö hyödynsi Radio Finlandin tuotantotapoja, kuten tv-äänen käyttöä, lisäjuonnoin. Tämä oli nyt ikäänkuin  "jotain aivan uutta". Ja tietenkin oli sitä kotimaahan suunnatussa radiotoiminnassa.

1998: TV Finland  aloittaa. Satelliitin valinnassa ei tähdätä laajaan yleisöön manner-Euroopassa.
Ulkosuomalaiskentässä oli kasvavia paineita saada näkyville suomalainen  satelliititelevisio.  Yleisradion tv-toimialalla  ei asia  kuitenkaan kiinnostanut. Asenne siellä oli aivan toinen kuin  radiotoimialalla. Kuvaavaa oli se, että  Suomi avasi  satelliitteihin radiokanavia, kun muu Eurooppa  avasi  televisiokanavia.

Lopulta  tuolloin Suomi-Seuran puheenjohtajana toimineen Kalevi Sorsan painostus sai YLE:n liikkkelle.

TV Finlandista tuli maksukanava, jonka  asiakashallinta ulkoistettiin. Valmistelun loppuvaiheeseen saakka esillä oli ohjelman sijoittaminen  johonkin yleisesti tunnettuun eurooppalaiseen  satelliittiin. Lopulta kuitenkin TV valitsi norjalaisen Telenorin ja sen satelliitin paikassa 1 aste W.  Satelliitti oli (ja on)  manner-Euroopassa tuntematon ja  valinta oli omiaan hidastamaan TV Finlandin asiakaskannan kasvua.
 

Radio Finland  ja  TV  Finland olivat talon organisaatiossa  kaukana toisistaan.  Markkinoinnissa  löydettiin kuitenkin synergiahyödyt ja molemmat toiminnot olivat esillä mm matkamessuilla Ylen osastona.
 

1998: Ulkosuomalaisparlamentti
Ulkosuomalaisparlamentti aloitti toimintansa.  Radio Finland välitti suorana   Helsingissä pidetyn valmistelevan istunnon ja  sen jälkeiset yleisistunnot suorina tapahtumalähetyksinä  vuoteen 2005  saakka. 2001 Radio Finland  aloitti myös  yleiskokouksia valmistelevien  alueparlamenttien radioinnin eri maanosista.

 Myöhemmin USP:sta tuli ulkosuomalaisten mediapalveluista käydyn keskustelun  keskeinen tekijä.

1998: Heimokielet aalloille
Venäjänkielisiin lähetyksiin liitetään katsauksia suomensukuisilla kielillä, kausittain vaihdellen udmurtiksi sekä mariksi.  Hanke  sai valtion rahoitusta Castren-Seuran kautta  ja mukana oli Turun yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten laitos.

1998: Digitaalinen lähetys- ja tuotantojärjestelmä
Vuosien kehittelyn jälkeen otetaan käyttöön oululaisyritys Jutelin kanssa toteutettu lähetys- ja tuotantojärjestelmä. Toisin kuin lähinnä musiikkivirtaradioiden tarpeisiin rakennetut aiemmin kaupallisesti saatavissa olleet järjestelmät  tämä Radioman pystyi toteuttamaan monikanavaisen lähetysvirran - yhdessä RF:n lähetysmatriisin kanssa. Toiminnalliset määritykset oli laatinut RF-kanavien ohjelmarakennetta hallinnoinut Pertti Seppä. 

2001: Yhteiskunnallinen keskustelu YLE:n tehtävistä ulkomailla  alkaa
Yleisradion piiristä kantautuneitten lakkautuskaavailujen johdosta   Suomi-Seura ja  sen toimintapiiriin kuuluva ulkosuomalaisparlamentti  alkoivat kiinnittää huomiota  palvelun tarpeellisuuteen. USP:n puhemiestö otti tavakseen käydä paitsi  YLE:n johdon puheilla ja lopulta  Suomi-Seura  organisoi myös laajan nimenkeräyksen. Keskusteluun osallistui aktiivisesti myös yksityisellä pohjalla syntynyt Expatrium-lehti nettipalveluineen.

2002: YLE sulkee saksan ja ranskan, sekä rajaa englannin kotimaiseksi
Yleisradio teki  nopeat päätökset vieraskielisen ulkomaille suunnatun toiminnan lopettamisesta, venäjää ja sukulaiskieliä lukuun ottamatta.  Hanke eteni kesäkuuhun mennessä yt-menettelyn tasolle. Ulkoministeriön lehdistöosasto esitti  toiminnan jatkamista, mutta  kannalla ei ollut enää vaikutusta. Rahoitusta UM ei ollut tarjonnut sitten 70-luvun. 

YLE:n hallintoneuvosto teki lopulliset  sulkemismispäätökset kokouksessaan Genevessä elokuussa 2002.   Lähetykset englanniksi, saksaksi ja ranskaksi lopetettiin lokakuussa  kausivaihdon yhteydessä. 

Eniten kielteistä palautetta sai  saksan poistuminen, Suomen Berliinin-lähetystöön kohdistui  yllättävän paljon yhteydenottoja. 

Kanadassa päätös merkitsi sitä, että paikallisen CBC:n kautta koko maahan lähetetty englanninkielinen puolituntinen Suomesta poistui. CBC sijoitti paikalle Voice of  Russia -kanavan ohjelmaa.

Kotimaahan suunnatut englanninkieliset radiouutiset jatkuivat  television englanninkielisten uutisten toimituksen tekeminä. 

2003: YLE rajoittaa radion kuluttajaedullisuuden korostamista
Yleisradion linjaorganisaatio ohjeisti  poistettavaksi matkapuhelinten kustannuksiin  viittaamisen   radiolähetysten markkinoinnissa.  Sen  todettiin olevan "ristiriitaista  markkinointiviestintää", koska YLE oli toisaalta voimakkaasti yhteistyössä  matkapuhelinalan   kanssa.  "Omaa välinettä" ei saanut korostaa.

Kun aiemmin esimerkiksi matkamessujen valmistelu oli hoidettu RF:n piirissä,  nyt yhtiön tiedotuksen asettama edustaja  piti huolta siitä, että mitään  matkaviestinnän kustannuksiin viittavaakaan  ei  tullut esille  eikä  aiheesta puhuttu.  Radio Finland  poisti myös kaikki äänimainokset  radion edullisuudesta matkaviestimenä eikä markkinointikieltoa  mitenkään yritetty kiertää.  Yhtiön taholta  tuli kiitostakin siitä, että alasajoa toteutettiin  ihan omin voimin.

2005: Kovan keskustelun vuosi
Helsingin keskiaaltoasema (558 kHz)siirrettiin  lähettämään Radio Peiliä.  Peilin musiikiton tarjonta ja  suuri uusintarytmi aiheuttavat protesteja  Virossa asuvilta suomalaisilta, hartausohjelmien poistumista valitettiin myös.

Ulkosuomalaisparlamentin istunnossa toukokuussa käytiin hyvin tiukka keskustelu ulkosuomalaisten palvelusta.  Paikalle  YLE:n johdon ratkaisuja  puolustamaan lähetetty hallintoneuvoston puheenjohtaja lopulta melkein hermostui ja päätti puheenvuoronsa siihen, että YLE voi joka tapauksessa "tehdä mitä haluaa".

Suomi-Seura  julkaisi laajalevikkisen esitteen radiolähetysten merkityksestä ja tavoittavuudesta.  Seura keräsi myös  kymmeniätuhansia  kannatusallekirjoituksia ulkomailla.

Yleisradion radiotoimiala   yhdisti syksyllä   Radio Finlandin ja  Radio Peilin  yksiköksi  Koostekanavat. 

2006: Ohjelmiston ja RF-kanavien alasajo
Radio Finlandin  ohjelmiston keskeisiä osia poistetaan vuoden mittaan ja  lähetykset ulkomaille  Porista  päättyvät kokonaan  vuoden lopussa.   

Satelliittiradiokanavista toinen siirtyi lähettämään  Radio Peiliä (YLE Puhe) ja toinen säilyi kanavalainapohjaisena poimintakanavana.

2012: Satelliittien sulkeminen
Satelliittikanavat suljetaan kokonaan Euroopan ulkopuolella ja osittain Euroopassa. 

1996 alkanut jakelu AsiaSatin kautta Aaasian ja Australiaan  päättyi.  Vuonna 2012 loppui myös osa-aikainen radiosatelliittikanava Pohjois-Amerikkaan (World Radio Networkilta vuokrattuna). Euroopasta loppui koko maanosan kattanut kahden radiokanavan jakelu Eutelsatin kautta (13 ast E). Yhteistyön Deutsche Wellen kanssa päätyttyä 2003, kanavia oli vuokrattu World  Radio Networkilta.  Osaan Eurooppaa jäi TV Finlandin satelliittijakelun perässä roikkunut radiojakelu

2013: Viimeinen satellittijakelu loppuu
TV Finlandin satelliittijakelu lopetetaan ja sen mukana päättyy myös  radion kuuluvuus (ilman maksukorttia) kanavan yhteydessä.