Sinne  unohdut!

Hyvä  sivujen lukija,  tässä  muutama henkilökohtainen rivi.

Kun keväällä  1977  pohdin avautunutta  mahdollisuutta  siirtyä Un 16:n  radiouutisista  (jossa oli vakituinen paikka)  Kesäkadun  vaatimattomaan lyhytaaltoryhmään,  RUT:n  politiikan toimittaja Tuulikki (Pia) Hämäläinen  varoitti. "Sinne  sinut  unohdetaan.  Ei kannata  mennä sinne". 

Hollannin  Radio Nederlandissa  pitkän uran ohjelmajohtajana tehnyt Bert Steinkamp kertoi samaa. Lähtiessään  1957 NOS:ista   Radio Nederlandiin  (RNW) hänelle oli sanottu, että se RNW "kuulema aiotaan pian lakkauttaa" ja "ettei kannattaisi".  RNW:n lakkauttaminen tapahtui kuitenkin Bertin oltua jo toistakymmentä vuuotta eläkkeellä.

Ulkomaanlähetystoimintojen  päälliköt  eri puolilla  maailmaa  olivat joko  "tilapäisesti lainassa" kotimaan verkoista (ja haikailivat sinne  takaisin) - tai sitten alasta todella  innostuneita ja  sinne mielellään jääneitä.   Kolmas tyypitys olivat sitten diplomaattikarriaristit  komennuksilla  radioissa -  lähinnä Amerikan Äänessä ja  Ranskan RFI:ssä. Kaikkia näitä kertyi kollegoina  tuttaviksi.  

Kun Radio Sweden  täytti  50 vuotta  1988,  60-luvun päällikkö  Barbro Svinhufvud   kirjoitti  juhlakirjaan  sarkastisen pätkän henkilöistä, jotka  toimivat ulkomaanlähetyksissä. 

Ni som i SR ej når positioner
når universum med transcriptioner.
Fast ni är de fattiga okända små,
Gud vet om ni inte är bäst ändå!

Fattiga.  No jaa.  Meihin verrattuna  Ruotsin UTP oli  rikas - tai ainakin osasi näytellä sellaista. Ja vaikka  titteli ruotsiksi oli redaktionschef, Ruotsin ulkopuolella sen päälliköt saivat käyttää titteliä Director, ihan kortteihin painettuna.

Yleisradiossa  ulkomaanlähetyksiä oli  de facto lyöty laimin  koko sotien jälkeinen aika.  Kyse oli  ilmeisesti yksinkertaisesti siitä, että kukaan ei ollut kiinnostunut laittamaan itseään likoon.   Huomasin pian, että  erilaiset  esitykset kyllä  menivät läpi, kunhan perusteli  kunnolla.  Joku kommentoi kyllä happamasti  "Osaat näköjään kirjoittaa hyviä papereita".

Oltuani muutaman kuukauden määräaikaisesti 1977  sijaisena,  vakanssi "UMP":ssä  järjestyi ja saatoin luopua vielä alla olleesta  paikasta RUT:ssä. 

Ulla-Kristiina  Haarman johtama ja talon kansainvälisiin suhteisiin keskittyvä Ulkomaanpalvelu  oli  suojaisa  paikka  palvelun kehittymiselle 80-luvun puoliväliin.  Jos olisimme olleet  radioyksikössä,  ehkä  kateus tai muu jarrutus olisi  kohdannut joltain taholta.  Tulossa ollut Porin aseman suurinvestointi olisi radioyksikkösijainnissa voinut sekin kohdata vaikeuksia.

Lähtiessään eläkkeelle 1980 Ville  Zilliacus  opasti  pitämään "pään matalalla, ettei osu".   

Olin Ylen nomenklatuuran ulkopuolella  ja  poliittis-yhteiskunnallisesti  noina vuosina  oikealle  kallistuva. Alkuvuosien prognoosi oli siis epävarma. Jos joku  Yleisradion  pääpuolueita lähellä ollut  olisi halunut päälliköksi  ulkomaanlähetyksiin, tietysti olisi päässyt ja minä olisin varmaan voinut palata  uutisyhteisöön, jonka liepeille  olin  palvelun pikku hiljaa siirtänyt.

Kesäkuussa 1986  Radio Finland  muutti  toimituksena  ulos  Keskuskansliasta  Radioon. Haarma totesi  Radio Finlandin  olevan jo niin merkittävä, että  sopii sulaksi kenenkä tahansa hattuun. 

Pitemmältä  ajalta katsoen,  tuolloisella siirrolla  Radioon oli ilmeisesti vain yksi suurehko haitta.  Eikä ei kohdistunut radioon vaan televisioon.  Suomalainen ulkomaantelevisio  viivästyi  - ja lopulta toteutettiin  vasta yhteiskunnan painostuksesta ja heti alkuun melko huonoin edellytyksin.   Jos  RF olisi jäänyt  Keskuskansliaan, sieltä käsin olisi ollut mahdollisuus tuupata  myös ulkomaantelevisiota eteenpäin.  Radiosta käsin se oli mahdotonta.  Ja niin kävi, että  kun muu maailma  avasi  kansainvälisiä televisiosatelliittikanavia 90-luvulla,  Yle  avasi  radiosatelliittikanvia, koska  televisiosatelliittijakelu maailmalle  ei televisiossa kiinnostanut.  Tietenkin muuallakin radioita oli  television alla taivaalta roikkumassa, mutta meillä oli vain radioita vuoteen 1998 - ja sen jälkeenkin vain yksi huonopeittoinen kanava, oudossa  satelliitissa, verrattuna radiokanaviimme maanosien  markkinajohtajista lähetettävinä.

Jos  RF-kokemusteni  parasta päivää, se ehkä oli 1.5.1993.  Radiosatellittikanava  Eutelsatissa avautui klo 13  ja esitin lyhyen tervehdyksen.  Muutamassa kuukaudessa Tapio Siikalan tuella toteutettu  hanke oli onnistunut yli odotusten.  Kun DW-yhteistyö loppui kymmenen vuoden kuluttua 31.3.03, teimme Pertti Sepän kanssa tunnin  lähetyksen "Kymmenen hyvää vuotta", jossa  Siikala oli mukana puhelimen päässä.

Absoluuttinen Stunde Null  oli sitten 31.12.05.  Tein viikottaisen ulkosuomalaismediakatsauksen  klo 18.50 ja  sen loppussa ilmoitin, että työni radiossa päättyy nyt sitten tähän. Kiitoksia  seurasta.   Paikalla  talossa olin kyllä puoleen yöhön ja sitten vielä kiersin ne paikat Pasilassa, joissa  RF oli ehtinyt  sijaita.  

Vielä Svinhufvudin riveihin.
Fast ni är de fattiga okända små,
Gud vet om ni inte är bäst ändå!

Gud  vet.  Ehkä.  Mutta  sillä oikeastaan ei mitään väliä. Pääasia, että itse tiesimme..