Sinne unohdut!
Hyvä sivujen lukija, tässä muutama henkilökohtainen rivi.
Kun keväällä 1977 pohdin avautunutta
mahdollisuutta siirtyä Un 16:n radiouutisista (jossa
oli vakituinen paikka) Kesäkadun vaatimattomaan
lyhytaaltoryhmään, RUT:n politiikan toimittaja Tuulikki
(Pia) Hämäläinen varoitti. "Sinne sinut
unohdetaan. Ei kannata mennä sinne".
Hollannin Radio Nederlandissa pitkän uran ohjelmajohtajana
tehnyt Bert Steinkamp kertoi samaa. Lähtiessään 1957
NOS:ista Radio Nederlandiin (RNW) hänelle oli
sanottu, että se RNW "kuulema aiotaan pian lakkauttaa" ja "ettei
kannattaisi". RNW:n lakkauttaminen tapahtui kuitenkin Bertin
oltua jo toistakymmentä vuuotta eläkkeellä.
Ulkomaanlähetystoimintojen päälliköt eri puolilla
maailmaa olivat joko "tilapäisesti lainassa" kotimaan
verkoista (ja haikailivat sinne takaisin) - tai sitten alasta
todella innostuneita ja sinne mielellään
jääneitä. Kolmas tyypitys olivat sitten
diplomaattikarriaristit komennuksilla radioissa -
lähinnä Amerikan Äänessä ja Ranskan RFI:ssä. Kaikkia näitä
kertyi kollegoina tuttaviksi.
Kun Radio Sweden täytti 50 vuotta 1988, 60-luvun päällikkö Barbro
Svinhufvud kirjoitti juhlakirjaan sarkastisen pätkän henkilöistä,
jotka toimivat ulkomaanlähetyksissä.
Ni som i SR ej når positioner
når universum med transcriptioner.
Fast ni är de fattiga okända små,
Gud vet om ni inte är bäst ändå!
Fattiga. No jaa. Meihin verrattuna Ruotsin UTP oli rikas - tai
ainakin osasi näytellä sellaista. Ja vaikka titteli ruotsiksi oli
redaktionschef, Ruotsin ulkopuolella sen päälliköt saivat käyttää titteliä Director, ihan kortteihin painettuna.
Yleisradiossa ulkomaanlähetyksiä oli de facto
lyöty laimin koko sotien jälkeinen aika. Kyse oli
ilmeisesti yksinkertaisesti siitä, että kukaan ei ollut kiinnostunut
laittamaan itseään likoon. Huomasin pian, että
erilaiset esitykset kyllä menivät läpi, kunhan
perusteli kunnolla. Joku kommentoi kyllä happamasti
"Osaat näköjään kirjoittaa hyviä papereita".
Oltuani muutaman kuukauden määräaikaisesti 1977 sijaisena,
vakanssi "UMP":ssä järjestyi ja saatoin luopua vielä alla
olleesta paikasta RUT:ssä.
Ulla-Kristiina Haarman johtama ja talon kansainvälisiin
suhteisiin keskittyvä Ulkomaanpalvelu oli
suojaisa paikka palvelun kehittymiselle 80-luvun
puoliväliin. Jos olisimme olleet radioyksikössä,
ehkä kateus tai muu jarrutus olisi kohdannut joltain
taholta. Tulossa ollut Porin aseman suurinvestointi olisi
radioyksikkösijainnissa voinut sekin kohdata vaikeuksia.
Lähtiessään eläkkeelle 1980 Ville Zilliacus opasti pitämään "pään matalalla, ettei osu".
Olin Ylen nomenklatuuran ulkopuolella ja
poliittis-yhteiskunnallisesti noina vuosina oikealle kallistuva. Alkuvuosien prognoosi oli siis epävarma.
Jos joku Yleisradion pääpuolueita lähellä ollut olisi halunut
päälliköksi ulkomaanlähetyksiin, tietysti olisi päässyt ja minä olisin
varmaan voinut palata uutisyhteisöön, jonka liepeille olin palvelun
pikku hiljaa siirtänyt.
Kesäkuussa 1986 Radio Finland muutti
toimituksena ulos Keskuskansliasta Radioon. Haarma
totesi Radio Finlandin olevan jo niin merkittävä,
että sopii sulaksi kenenkä tahansa hattuun.
Pitemmältä ajalta katsoen, tuolloisella siirrolla
Radioon oli ilmeisesti vain yksi suurehko haitta. Eikä ei kohdistunut radioon vaan televisioon. Suomalainen
ulkomaantelevisio viivästyi - ja lopulta toteutettiin vasta yhteiskunnan painostuksesta ja heti
alkuun melko huonoin edellytyksin. Jos RF olisi
jäänyt Keskuskansliaan, sieltä käsin olisi ollut mahdollisuus
tuupata myös ulkomaantelevisiota eteenpäin. Radiosta käsin
se oli mahdotonta. Ja niin kävi, että kun muu maailma
avasi kansainvälisiä televisiosatelliittikanavia
90-luvulla, Yle avasi radiosatelliittikanvia,
koska televisiosatelliittijakelu maailmalle ei televisiossa
kiinnostanut. Tietenkin muuallakin radioita oli
television alla taivaalta roikkumassa, mutta meillä oli vain radioita
vuoteen
1998 - ja sen jälkeenkin vain yksi huonopeittoinen kanava,
oudossa
satelliitissa, verrattuna radiokanaviimme maanosien
markkinajohtajista lähetettävinä.
Jos RF-kokemusteni parasta päivää, se ehkä oli 1.5.1993. Radiosatellittikanava Eutelsatissa
avautui klo 13 ja esitin lyhyen tervehdyksen. Muutamassa
kuukaudessa Tapio Siikalan tuella toteutettu hanke oli onnistunut yli odotusten. Kun
DW-yhteistyö loppui kymmenen vuoden kuluttua 31.3.03, teimme
Pertti Sepän kanssa tunnin lähetyksen "Kymmenen hyvää vuotta", jossa Siikala
oli mukana puhelimen päässä.
Absoluuttinen Stunde Null oli sitten 31.12.05. Tein
viikottaisen ulkosuomalaismediakatsauksen klo 18.50 ja sen
loppussa ilmoitin, että työni radiossa päättyy nyt sitten tähän.
Kiitoksia seurasta. Paikalla talossa olin kyllä
puoleen yöhön ja sitten vielä kiersin ne paikat Pasilassa, joissa
RF oli ehtinyt sijaita.
Vielä Svinhufvudin riveihin.
Fast ni är de fattiga okända små,
Gud vet om ni inte är bäst ändå!
Gud vet. Ehkä. Mutta sillä oikeastaan ei mitään väliä. Pääasia, että itse tiesimme..