1948-1958
UM-vetoisesti tai o.t.o -työnä, mutta innotta

Porin uuden  aseman aloitettua  1948 toimintamallina oli se, että Yleisradio vastasi suomen- ja ruotsinkielisestä tarjonnasta sekä  ohjelmiston lähettämisestä. Vieraskieliset lähetykset toimitti  Ulkoministeriön  Radio-osasto. Se oli perustettu jatkamaan  Valtion tiedotuslaitoksen hoitamaa vieraskielistä radiotiedotusta.  Sen toimittajat kirjoittivat juttunsa Hallituskadulla ja kävelivät  sitten Fabianinkadulle  lähetykset esittämään, kahdesti päivässä.  Kielinä olivat englanti ja ranska, Helsingin  kisojen aikana tilapäisesti myös  espanja.


Ulkoministeriön  Radio-osasto  oli vieraskielinen toimitus

UM:n Radio-osastoa johti  Arvid Enckell, joka oli ollut mukana myös sodanaikaisessa  radiotoiminnassa. Käsikirjoitukset ovat osittain
säilyneet Kansallisarkistossa.  Äänitteitä ei ilmeisesti ole Yleisradiossa tallella lainkaan, ainakaan niitä ei löydetty 80-luvulla. (Arkistossa on englantia vuodelta 1959, mutta se on jo harrastelijoiden ohjelmaa, josta toisaalla erikseen).
Kun lyhytaaltotoiminta täytti 60, pyysimme kuuntelijoilta vanhoja äänitteitä.  Muuan kuuntelija USA:sta lähetti  nauhan, jossa Alan Beasley lukee uutisia 1952, mutta se ilmeisesti hävisi  Radio Finlandin toiminnan loppuessa. 

Haastattelin  80-luvulla UM:n Radio-osastolla aikanaan  kääntäjänä, lukijana ja puhtaaksikirjoittajan toiminutta John Miltonia. En ilmeisesti  lähettänyt äänitettä ulos, mutta itselläni on kopio.  Miltonin kuvauksesta jäi käsitys innottomasta yksiköstä, jonka johto vain odotti eläkkeelle pääsyä.   Milton sanoi, että  ainoa  toiminnasta innostunut oli hänen mielestään toimituksen vahtimestari. 

Päivät  osastolla alkoivat aina siten, että Enckell luki aamun lehdet ja niistä sitten valittiin aiheita. Enckell itse ei käyttänyt kirjoituskonetta, joten työvaiheena oli myös  käsin kirjoitettujen tekstien  konekirjoitus.

Tuotannon ensisijainen kieli oli ranska.  Eli ranskaksi  tehdyn lähetystekstin  perusteella  laadittiin  englanti.  Miltonin mukaan tämä kyllä näkyi joskus läpi tekstien  rakenteessa.  Todettakoon, että kun vuonna  1985  oli jälleen kaksi kieltä, englanti ja saksa,  englanti  toimi perusversion tuotantokielenä.

Ranskankielisen lähetykset lukijana oli Mme Camille  Enckell. Hänestä on säilynyt kuva Fabianinkadun  studiossa,  lukemassa uutisia.  Kuva on myös 1998 tehdyssä julisteessa, tämän koosteen aikajana-sivulla.  Äänitarkkailja  Eila Leutola  kertoi  80-luvulla, että  hra Enckell odotti  Keskusäänittämön kahvitilassa, auttoi sitten takin päälle  ja yhdessä he lähtivät lounaalle. Knud Möller puolestaan muisteli rva Enckellin ilmeisesti kroonista  yskää.

Englanninkielisten lähetysten  päätekijä oli  brittitaustainen Alan Beasley.  John Milton oli äänessä sijaistajana.

Lähetykset olivat  pääasiassa  studioluentaa. On kuitenkin olemassa valokuva (alla), missä  Leutola ja ilmeisesti Beasley ovat seuraamassa Porkkalan palauttamista, taustalla lehdistö- ja virkamieskujetusten linja-autoja.

Kuuntelijapalautetta  tuli ilmeisesti  vähän.  Milton kertoi kuitenkin erään virheen saaneen Suomen edustustot liikkeelle, joten ainakin niissä kuunneltiin.  Sijaislukija (joka ei osannut juurikaan  suomea) oli sanonut englanninkielisissä uutisissa alivaltiosihteeri  Pakaslahden nimen  Paskalahti. Käsikirjoitus oli ollut oikein, mutta suomenkielistä puhetta paljon sentään kuunnellut lukija  oli hahmottanut  kirjoitettuna näkemänsä sanan väärin...

Lähetykset sekä ranskaksi että englanniksi kestivät  kymmenen minuuttia.  Lähetysajat näyttävät vaihdelleen,  ensimmäinen oli Suomen keskipäivällä.  Keski- ja pitkäaaltotaajuuksilla niitä ei lähetetty, joten ohjelmat jäivät  Suomessa tuntemattomiksi.  Ohjelmien lopettamisesta  alempana.

Max Jakobson  lopetutti  vieraskielisen  radion

Syksyllä 1958 UM päätti  sulkea  vieraskielisen radio-osastonsa.  Uusi pressipäällikkö  Max  Jakobson ei uskonut  radion merkitykseen ja tavoittavuuteen.  Tilanteeseen vaikutti se, että  tuolloisen "suojasään" aikana  esimerkiksi BBC oli  1957 lopettanut lähetykset  Pohjoismaihin, paitsi Suomeen.  Amerikan Ääni oli jo muutamaa vuotta aiemmin sulkenut suomen.  Suomea niinikään lähettänyt  Kanada  oli sekin lopettanut. Saatettiin siis nähdä kansainvälinen trendi.

Jakobson halusi, että varat käytettäisiin ohjelmien tuottamiseksi  ulkomaisille  asemille.  Eli siis jonkinlaista  niiden vuosien  "placement" -toimintaa.

Ihan vaille huomiota  lopettaminen ei jäänyt, vaikka  lähetyksiä  ei voinut  Suomessa kuunnellakaan.  Uuden Suomen radioarvostelija  "Ynselmi" oli  ottanut lehdessä  esille lopettamispäätöksen.   Arkistoidussa kirjeessään  Ynselmille (Aro) loppuvuodesta 1958 Max Jakobson  on yllättävän  voimakkaasti asenteellinen. Hän toteaa, että jos joskus  saadaan varoja, niitä ei pitäisi käyttää ainakaan ulkomaanradiotoimintaan. 

Tilanteeseen on ilmeisesti vaikuttanut myös toimittaja  Erkki Raatikainen, joka oli tullut  Yleisradioon tiedotuspäälliköksi.  Raatikainen oli ollut BBC:ssä Lontoossa  suomenkielisellä osastolla  ja  siellä disillusioitunut  ulkomaanlähetystoiminnasta.   BBC:hän oli  käytännössä  Englannin ulkoministeriön ääni. Foreign Office maksoi ja päätti, millä kielillä lähetetään. Virallisesti Bush House oli itsenäinen, mutta  tietenkin FO:n linjaukset kuuluivat. 

Enckell  vaimoineen  jäivät  eläkkeelle  ja Radio-osaston väelle  järjestyi muuta työtä vuoden 1958 lopussa. 

Vajaan  kymmenen vuoden kuluttua  UM:ssä  havaittiin  ulkomaanradion puuttumisen  merkitys ja UM  järjesti  suppean rahoituksen Yleisradiolle englanninkielisten lähetysten käynnistämiseksi  1967, kun Suomi  täytti 50 vuotta.


Eila Leutola  ja joko Beaslery tai A.Enckell
Porkkalan palauttamista seuraamassa äänitarkkailija 
Eila Leutola ja vieraskielisen palvelun edustaja, jonka
Leutola 80-luvulla arveli olevanAlan Beasley, mutta
muiden lähteiden mukaan ehkä toimituspäällikkö Arvid
Enckell.


Camille  Enckell
Ranskankielisiä uutisia lukee  50-luvun
puolivälissä Camille Enckell.


Suomen- ja ruotsinkielinen toiminta  hoidettiin o.t.o työvelvoitteina

Pääjohtaja Hella  Wuolijoki  lupasi  Porin vihkiäispuheessa  1949  Yleisradion lähettävän  "parhaat ohjelmansa"  suomalaisille ulkomailla.   Ulkomaanlähetykset oli  Fabianinkadulla nivoutettu kotimaiseen toimintaan ja  ilmeisesti mm ohjelmaviikot tehtiin  rinnan kotimaisten kanssa.

Siirtolaislehdissä Pohjois-Amerikassa julkaistiin 50-luvun alkuvuosina laajojakin  ohjelmatietoja ajallaan.  Kun posti kulki hitaasti,  Porin ohjelmiston on täytynyt olla suunniteltuna viikkoja ennen, kotimaisen ohjelmiston tapaan.

Toimintaa leimasi  o.t.o -ajattelu.  Esimerkiksi  sittemmin  Viikkopeilinä  tunnetun katsauksen  Suomeen uutisiin  sai tehtäväkseen kuka milloinkin, ilman
lisäkorvausta.  Viikkopeiliä kertoi 50-luvulla tehneensä mm Mauri Soikkanen. Ainakin Merimiestuntia  teetettiin  avustajavoimin,  puolitoista vuotta 50-luvulla sitä teki mm Sakari Kiuru.  Pitkäaikaiseksi tekijäksi tulivat sitten Oke Jokinen ja Pontus Nordling.

Lähetystoiminta oli kuitenkin otettu vakavasti.  Fabianinkadulla oltiin ulkomaanlähetyksiä varten työssä myös  öisin, vaikka  Suomeen lähetykset päättyivät klo 23.00. Ehkä ei monikaan  50-luvun Suomessa,  tai edes  Helsingissä,   tiennyt  Radiotalossa oltavan  yötyössä  merentakaisia kuuntelijoita varten.

50-luvun alussa  esimerkiksi  Pohjois-Amerikkaan lähetettiin klo 23.00 - 24.00 ja sitten taas 05.00 - 07.00.  Kotimaiset lähetykset alkoivat tuolloin (vuoteen 1963 saakka)  klo 6.30, joten aamun ensimmäiset puolitoista tuntia  Fabianinkatu lähetti vain Poriin.  Ohjelmisto käsitti  viivästettyjä  osia yleisohjelmasta ja ruotsinkielisestä ohjelmasta, muutamia teemaohjelmia  ja suoria kanavalainoja.

Porin lähetysten kuuluttajana oli  50-luvulla  Maija  Rankama, sittemmin kotimaan verkkojen kuuluttaja.  Ville  Zilliacus  kertoi 70-luvulla, että kuuluttajaa Porin ohjelmiin valittaessa oli ollut tärkeää, että tämä asui lähellä.  Maija asui ilmeisesti Korkeavuorenkadulla  ja saattoi siis lähetysten välillä mennä kotiinsa, ilman  taksikuluja.  Mutta äänitarkkailijoita varten oli  sänky, jossa saattoi torkkua  lähetystauon aikana.  Vahtimestareilla oli lakanat kulloisellekin tarkkailijalle.   On säilynyt tietoja, että  tarkkailijoilla oli joskus  taukoseuraa, mikä oli herättänyt pahennusta  ylemmällä organisaatiossa.

O.t.o -järjestelmä  merkitsi sitä, että talossa  ei ollut  "kotia" ulkomaanlähetyksille.  Ne eivät  "kuuluneet" kenellekään, vaan olivat lähes kaikille  suoranainen riesa.  Eikä siis niiden puolesta kukaan talossa lobannut tai kirjoitellut kehityspapereita. Jakelutekniikassakin innostus lyhytaaltolähetyksiin oli tuolloin suppeaa.  50-luvun vuosikertomuksissa on kaikissa maininta "varojen puutteesta" ja siitä, että lupamaksujen varassa  ei voi järjestää   sen parempaa  ulkomaanlähetystoimintaa ja että valtiovallan tulisi  puitteita järjestää.

Porin tunnit olivat 50-luvun oloissa itse  asiassa melkoinen osa  Fabianinkadun lähetystoiminnasta.   Suomeen lähetettiin arkisin 06.30 - 08.10,  10.45 - 14.10  ja  17.00 - 23.00.  ULA-ryhmien aloitettua  tuli Suomeen hieman lisätunteja.  Poriin menevä palvelu siis  lisäsi vuorokautisia lähetystoiminnan studiotunteja  viidellä tai kuudella tunnilla ainakin, vaikka osa Poriin menevästä  syötöstä oli  suoraa kanavalainaa.  Yön lisäksi  Poriin meni  Pohjois-Amerikan aamuohjelmaa Suomen iltapäivien lähetystauon aikana.

Ei siis tavallaan  ollut ihme, että  kun UM  päätti lopettaa vieraskieliset lähetykset  1958,  Yle  samalla tarttui tilaisuuteen ja  lopetti erikseen Poria palvelleet  lähetysyksikkötunnit sekä ohjelmalinjat  Helsingistä.  Ulkomaanlähetystoiminta  vajosi  syvälle.  Tästä näillä sivuilla otsikolla otsikolla Alhon vuodet. Uusi ulkomaanlähetysten nousu alkoi hitaasti 60-luvun puolivälistä.

Fabianinkadulla Porin palvelemisesta  vapautuneita tunteja  ei kuitenkaan siirretty kotimaisen toiminnan hyväksi - esimerkiksi  aamu- ja iltapäivien taukoja  vähentämällä.  Aamukuudesta puoleen yöhön Suomessa kuultavaan lähetysrytmiin Ylen radio siirtyi vasta toukokuun alussa 1963.