Digitaalinen kaukoradio  DRM tuli liian myöhään
Käyttöä  kuitenkin kansallisissa lähetyksissä mm Intiassa

Päivitetty  21.7.2016

Vapaasti  etenevien kansainvälisten lähetysten  tulevaisuuden visiona  pysyi  pitkään  lähetysten digitalisointi.  Äänen laatu olisi "ULA-luokkaa" ja  siten yksi keskeinen analogisen lyhytaallon haitta olisi menneisyyttä.   Digitalisointiin saatiin kehitettyä  lähetysstandardi  DRM, joka (toisin kuin  Suomessakin käytössä ollut  DAB) kelpaisi myös kaukolähetyksiin.  Se  valmistui kuitenkin liian myöhään ja tuli saataville vasta  90-luvun lopussa.   Tuolloin mm matkapuhelinpohjainen viestintä  oli  saanut  jo vahvan osuuden. 

DRM on radiolähetystoimintaa  eikä sen varaan voitu rakentaa  esimerkiksi arvoketjuja, perinteistä radiomainontaa lukuun ottamatta.  Standardi  toi  keskeisiä etuja analogisiin lähetyksiin verrattuna, sekä vastaanottajan että tuottajan kannalta, mutta ne eivät riittäneet  laajaan kansainväliseen läpimurtoon.  Lyhytaaltolähetysten  keskeiset kilpailuedut - kuten riippumattomuus kohdealueen viestinnästä - liittyivät  myös  DRM-standardiin.

Standardin nimilyhenne  DRM  tulee sanoista  Digital Radio Mondiale.   Standardia kehittäneen  ja markkinoineen DRM-konsortion lausunnot  pysyivät optimistisina vuosikausia, mutta lähetystoiminnan kehitys jäi suppeaksi.   Hankkeen nykyisestä  tilasta  saa kuvan  DRM-konsortion  sivuilta.  Hyvin aktiivisesti standardin tilanteesta  kertoo myös  Saksan  DRM-toimijoiden sivusto.    Nauenin  suuri lyhytaaltokeskus on  edelleen "hengissä"  ja sieltä voidaan lähettää  DRM-signaalia jopa 250 kW:n teholla.  Aseman 500 kW:n lähettimiä ei ole muunnettu DRM-sopiviksi.

Vaikka perinteinen analoginen lyhytaalto oli säilyttänyt  merkityksensä niiden yleisöjen parissa, joilla ei ollut muuta kaikkialla saatavaa ja samalla huokeaa välinettä (siis vaikkapa suomalaisten matkailijoiden viestimenä),  analoginen lyhytaalto ei enää vuosiin  ollut kilpailukykyinen useimmilla  yleismarkkinoilla, siis maiden valtaväestön parissa.  Lyhytaaltojen digitalisointi  tarjosi mahdollisuuden muuttaa tilannetta, mutta  näin ei lopulta käynyt.

DRM:n avaamia mahdollisuuksia osoitti se, että myös kaupalliset asemat olivat pitkästä aikaa kiinnostuneet kansainvälisestä radiosta, esimerkiksi Radio Luxembourg (RTL) palasi  kansainvälisille aalloille. Syyskuun 2005 alussa RTL palautti eetteriin englanninkielisen Radio Luxembourgin. Kanava oli suunnattu Brittein saarille, mutta lähettimet olivat manner-Euroopassa. Englanninkieliset lähetykset DRM-standarilla  kuitenkin loppuivat alkuvuodesta 2008.  Pääasiassa  kotimaiseen kuunteluun Saksassa käyttivät  DRM-standardia vielä sen jälkeen mm WDR ja Deutschlandradio Kultur.

Kehitys olisi edellyttänyt laajaa ja huokea  vastaanotintarjontaa.  Ilman lisälaitteita toimivia  DRM-vastaanottimia ei ollut pitkään saatavilla, ainakaan kokeiluversioita lukuunottamatta. Markkinoille tuli kuitenkin digiboxeja, jotka voitiin yhdistää tietokoneeseen ja DRM-standardin kuuntelu  antennin kautta oli mahdollista. Talvella 2009 vihdoin kerrottiin ílman laptop-kytkentöjä toimivan vastaanottimen tulosta myyntiin. 2012  julkistettu kiinalainen tuote on  jo normaali matkaradio. DRM-konsortion sivuilla oli heinäkuussa 2016 esillä  neljä kuluttajavastaanotinta.

Kansainvälisiä DRM-lähetyksiä oli määrällisesti vähän ja  ne ovat sittemmin  loppuneet lähes tyystin, mutta esimerkiksi Intiassa DRM-lähetyksiä käytetään suuren maan kotimaisiin palveluihin.  DRM-pohjaisia lähetyksiä yhdellä tai kahdella taajuudella on  edelleen mm Ranskan ulkomaanlähetykset RFI, BBC ja Vatikaani. Pohjoismaista vain Ruotsi käytti DRM-järjestelmää ja sekin vain Kanadassa käyttämänsä lähettimien kautta. Tanskasta tehtiin koelähetyksiä pitkillä aalloilla.   Korkeataajuuksien jako-organisaation HFFC:n sivuilla on  aikataulu, josta ilmenevät  ainakin varatut taajuudet. Käytetäänkö kaikkia, on asia  erikseen.  DRM on lisäksi käytössä mm data-lähetyksissä.  HFFC:n DRM-aikataulu.

Jonkinlaisen, mahdollisesti väliaikaisen, muistopuheen DRM-standardille  tuli pitäneeksi  Deutsche Wellen pääjohtaja  Erik Bettermann  marraskuun lopussa 2011. Tuolloin DW luopui lyhyistä aalloista muualle kuin Afrikkaan ja samalla sulki saksankielisen radionsa. Betterman kehui DRM-standardia, mutta totesi, ettei "Deutsche Welle voi yksin pitää sitä yllä".  Yksi  keskeisiä  DRM:n kehittäjiä oli ollut  DW:n pitkäaikainen teknillinen johtaja. DRM-konsortion  kaupallista puolta  kehitti toisaalta pitkään  Ranskan TDF:n  lyhytaaltopalveluiden markkinointijohtaja.